Huomioita Katalonian itsenäisyysliikkeestä

Lue jutun pidempi versio: Katalonian itsenäisyys – tuhat vuotta historiaa

Katalonian alueparlamentti julisti lokakuun lopussa maan itsenäiseksi kuun alussa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen Espanjan hallitus hajotti parlamentin, antoi Katalonian johtajista pidätysmääräykset ja julisti uudet aluevaalit järjestettäväksi joulun alla. Tässä artikkelissa pohditaan Katalonian modernin itsenäisyysliikkeen tilannetta vauhdikkaan syksyn jälkeen. Se perustuu kirjoittajan ”Siviilien puolustus” -opintopiirissä marraskuussa pitämään alustukseen.

Itsenäisyys ei yhdistä


Itsenäisyyspyrkimys ei yhdistä Katalonian asukkaita, joista suuri osa on erityisesti Francon diktatuurin (1939-75) aikana tapahtuneen muuttoliikkeen seurauksena etnisesti ja identiteetiltään muita kuin katalonialaisia. Itsenäisyyttä kannattavat puolueet eivät saaneet vuoden 2015 alueparlamentin vaaleissa enemmistöä äänistä, vaikkakin vaalimatematiikan johdosta enemmistön paikoista. Molemmissa itsenäisyyskansanäänestyksissä (2014 ja -17) itsenäisyys on saanut suuren enemmistön annetuista äänistä, mutta molemmilla kerroilla suurin osa itsenäisyyden vastustajista on boikotoinut vaaleja. Molemmilla kerroilla itsenäisyydelle on käynyt antamassa äänensä alle 40 % Kataloniassa äänioikeutetuista.

Itsenäisyysaiheiset gallupit taas antavat kysymyksenasettelusta ja vaihtoehtojen määrästä riippuen hyvin erilaisia tuloksia. Katalonian hallinnon alainen tutkimuslaitos on tehnyt vuodesta 2005 mielipidetiedusteluja, joissa on annettu neljä vaihtoehtoa (itsenäisyys, autonomian lisääminen liittovaltiolle, autonominen asema, autonomian vähentäminen). Vuoteen 2010 asti itsenäisyyden kannatus näissä kyselyissä oli alle 20 %. Sen jälkeen sen kannatus nousi voimakkaasti ja vuonna 2012 se oli jo suosituin vaihtoehto (44 %). Myöhemminkin se on ollut suosituin mutta ei koskaan yli 50 % kannatuksella. ”Kyllä tai ei” kysymyksessä itsenäisyys sai yli 50 % kannatuksen vuonna 2013, mutta sen jälkeen kannatus on vähentynyt.

Ketkä itsenäisyyttä tukevat?

Katalonian itsenäisyyttä ajaa laaja puoluekoalitio, joka ulottuu keskustaoikeistosta vasemmistoon. Vaikka itsenäisyyden kannatus tuntuu painottuvan jonkun verran vasemmalle, se ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan ainakaan suoraan luokkaan tai sosiaaliseen asemaan liittyvä kysymys. Kaikilla itsenäisyyspuolueilla on Katalonian politiikassa myös ”rinnakkaispuolue”, joka on muutoin poliittisissa kysymyksissä samankaltaisilla linjoilla mutta kannattaa Espanjan yhteydessä pysymistä. Poikkeuksen muodostaa oikeisto, sillä Katalonian itsenäisyyttä ajavaa oikeistopuoluetta ei ole olemassa, ja tämä koskee sekä ”uusoikeistoa” että perinteistä konservatiivista oikeistoa. Toisaalta myös vasemmiston suhtautuminen poikkeaa muista: vaikka yleisespanjalainen Podemos-puolue kannattaakin Espanjan yhtenäisyyttä, sen suunnalta on kuulunut muita espanjalaisia puolueita enemmän ääniä sen puolesta, että Katalonialla on oikeus päättää itse.

Vähän tukea maailmalta

Katalonian itsenäisyyskansanäänestyksen jälkeen Euroopan unioni antoi Espanjalle jokseenkin varauksettoman tukensa. Toki myöhemmin, kun kuvat äänestyspäivän poliisiväkivallasta levisivät maailmalla, alkoi kuulua myös varovaista kritiikkiä menettelytapojen suhteen. EU:n kanta on heijastanut maailman näkemyksiä laajemminkin, sillä tähän päivään mennessä yksikään valtio ei ole tunnustanut Kataloniaa.

Itsenäistyvä Katalonia voisi tietysti antaa esimerkin muille itsenäisyyttä ajaville liikkeille: Baskimaassa, Skotlannissa, Galiciassa, Walesissa, Padaniassa jne. Ehkäpä tätäkin tärkeämpää on kuitenkin pelko sekä oikealta että vasemmalta länsimaissa viime vuosina haastetun vallitsevan asiaintilan, status quon puolesta. Merkittävän länsieurooppalaisen valtion hajoaminen jos mikä olisi tämän status quon hajoamista. Kuvaavaa lienee, että ainoa eurooppalaisissa elimissä näkyvästi tukensa Katalonian itsenäisyydelle antanut poliittinen liike oli ”kansallista itsemääräämisoikeutta” julistanut uusoikeisto, jonka edustajia taas ei Katalonian itsenäisyysliikkeen riveistä löydy.

Väkivallattomuus ja itsenäisyysliike

Vaikka Katalonian itsenäisyyspyrkimysten historiasta löytyy myös väkivaltainen 1978–95 toiminut Terra Lliure -terroristijärjestö, 2000-luvun itsenäisyysliikkeen toiminta on ollut väkivallatonta. Toisaalta tavoitetta on ajettu ylätason politikoinnilla itsehallinnon rakenteita hyväksi käyttäen. Toisaalta käytössä on ollut myös laaja valikoima siviilivastarinnan keinoja, kuten kampanjan alkuvaiheissa 2009–10 lukuisissa Katalonian kunnissa järjestetyt symboliset itsenäisyyskansanäänestykset, lukuisat parhaimmillaan yli miljoona ihmistä keränneet mielenosoitukset tai syyskuussa 2013 järjestetyn Katalonian läpi ulottuneen ihmisketjun (1,6 miljoonaa osallistujaa) kaltaiset tapahtumat. Lokakuun 2017 kansanäänestyksen yhteydessä taas raportoitiin, kuinka itsenäisyyttä kannattavat ihmiset toimivat “ihmiskilpinä” suojatessaan äänestyspaikkoja poliisin kovilta otteilta sen yrittäessä estää äänestyksen toteuttamista. Espanjan hallituksen vastatoimien alettua itsenäisyysjulistuksen jälkeen puolestaan julistettiin yleislakko protestina Katalonian itsehallinnon johtajien pidätysmääräyksiä vastaan.

Mutta pysyykö itsenäisyyskamppailu väkivallattomana? Siirtyminen väkivaltaisiin keinoihin tapahtuu usein yhteiskunnallisten liikkeiden loppuvaiheissa, turhautuneena viimeisenä keinona sen jälkeen kun muilla tavoin ei ole saavutettu tavoiteltuja tuloksia. Mikäli itsenäisyysliike pysähtyy, on mahdollista että näin kävisi Kataloniassakin. Olisi kuitenkin vaikea uskoa, että väkivaltainen itsenäisyyskamppailu saavuttaisi laajaa kannatusta. Myös Baskimaan ETA:n esimerkki – degeneroituminen yhteiskuntaa mobilisoimaan kykenevästä merkittävästä poliittisesta voimasta marginalisoituneeksi rikollisjoukkioksi – saattaa ehkäistä edes yrittämästä.

Kovin panoksin pelaaminen

Ottaen huomioon olemattoman kansainvälisen tuen, itsenäisyyspyrkimyksen Kataloniassa nauttiman kannatuksen määrän (kyseessä on hyvin niukka enemmistö, jos enemmistö ollenkaan) sekä Espanjan hallituksen kovan linjan, Katalonian itsenäisyysliikkeen taktiikka kansanäänestyksineen ja itsenäisyysjulistuksineen näyttää aika kovalta ja riskialttiilta.

En tiedä varmasti, mistä tämä johtuu. Ehkäpä taustalla on ajatus, että kovat panokset ja Espanjan hallituksen haastaminen saavat sen lopulta perääntymään. Toki on myös mahdollista, että on tietoinen tai tiedostamaton tarkoitus pyrkiä lisäämään itsenäisyyden kannatusta kiristämällä tilannetta, luoda Espanjan vastatoimien avulla me vs. ne asetelmaa ja mahdollisesti saada Espanja tekemään omia maaleja ylilyöntien muodossa. Kun kuvat poliisien hakkaamista ihmisistä levisivät lokakuun alussa, varsin yleinen mielipide maailmalla tuntui olevan, että tapahtuneen jälkeen ainakaan katalonialaiset eivät halua kuulua Espanjaan. Kuitenkaan tämä arvio ei vaikuta oikealta: itsenäisyyden kannatus ei vaikuta merkittävästi lisääntyneen kansanäänestyksen tukahduttamisyrityksen jälkeen.

Itsenäistyykö Katalonia?

Itsenäisyysliikkeen lähitulevaisuus riippuu joulun alla järjestettävien aluevaalien tuloksesta. Mikäli itsenäisyyttä vastustavat puolueet saavat enemmistön, tilanne pysähtyy ainakin joksikin aikaa. Jos taas itsenäisyysliike voittaa, itsenäisyyspyrkimykset jatkuvat muodossa tai toisessa. Espanjan ja kansainvälisen yhteisön asenteen huomioon ottaen itsenäisyyden toteutuminen vaatisi kuitenkin huomattavasti yksimielisempää tukea Katalonian asukkailta. Mikäli itsenäisyyden takana olisi selkeä enemmistö, Espanjan kova linja ja muiden maiden tuki sille olisi huomattavasti vaikeammin perusteltavissa.

KAJ RANINEN