Globaali kapitalismi länsimaiden ongelmien taustalla

SLAVOJ ŽIŽEK: UUSI LUOKKATAISTELU –  TERRORISMIN JA PAKOLAISUUDEN TODELLISET SYYT  Into Kustannus Oy 2017

Uudessa kirjassaan Uusi luokkataistelu – Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt slovenialainen filosofi Slavoj Žižek tarttuu pakolaiskriisin ja monikulttuurisuuden ongelmiin aikalaisdiagnostisella otteella. Žižekin keskeisenä väitteenä on, että pakolaiskriisin taustalla vaikuttaa ennen kaikkea globaalin kapitalismin dynamiikka ja että juuri vallitsevan talousjärjestelmän epätasa-arvoisuus on suurin uhka länsimaiden sosiaaliselle rakenteelle.

Myös monien näennäisesti etnisten konfliktien taustalta löytyy ristiriitoja, jotka tosiasiallisesti ovat kapitalistisen maailmanjärjestelmän aikaansaannosta. Esimerkiksi Kongon vuosikymmeniä jatkuneet konfliktit ja maan nykyinen kaoottinen tila ovat Žižekin mukaan kytköksissä elektroniikkateollisuuden tarvitsemien mineraalien tuotantoon ja kauppaan.

Kapitalismin dynamiikka ja siitä seuraavat imperialistiset sodat vaikuttavat luonnollisesti myös pakolaiskriisin taustalta. äärioikeisto kykenee kuitenkin esittämään pakolaiset ja turvapaikanhakijat syyllisiksi omaan tilanteeseensa. Väestön tunteman kaunan ohjailu pinnallisilla puolitotuuksilla on helppoa.

Žižekiä on toisinaan syytetty autoritaarisuuden ja militarismin kanssa flirttailusta, mutta Uuden luokkataistelun sivuilla nämä teemat eivät nouse esille.  Žižek on kuitenkin jossain määrin kriittinen monikulttuurisuutta kohtaan.

Žižekin mukaan eräät liberaalin eliitin hellimät naiivit kuvitelmat monikulttuurisesta yhteiskunnasta voivat paitsi osoittautua petollisiksi, myös olla aidon solidaarisuuden esteenä.  Žižek vaatii että monikulttuurisuuden ongelmat on kohdattava nykyistä avoimemmin, jotta ääriliikkeiden nousu voidaan estää. Voidaan kuitenkin kysyä, lähestyykö Žižek tätä vaatiessaan petollista metarasismia, ilmiötä jossa rasismi puetaan rasismin vastustamisen valekaapuun.

Vaikka Žižek korostaa solidaarisuuden arvoa, hän asettuu kuitenkin vastustamaan ajatusta siitä, että etuoikeutetut ja sorretut olisivat samassa veneessä. Pikemminkin ihmisen koko subjektiviteetti ja elämismaailma ovat riippuvaisia hänen yhteiskunnallisesta asemastaan. Etuoikeutettu ei voi täysin tavoittaa sorrettujen kokemusta. Rikas ei ole samassa veneessä köyhien kanssa, ei vaikka kuinka haluaisi. Solidaarisuus muuttuu mahdolliseksi vasta tämän eron tunnustamisen jälkeen.

Žižek nojaa ajattelussaan vahvasti lacanilaiseen psykoanalyysiin. Eräänä keskeisenä ajatuskulkuna on, että toisen ihmisen oletettu nautinto on oman onnemme este. Luulemme että toinen olisi vienyt meiltä jotain, koska emme pysty kohtaamaan sitä perustavaa totuutta, ettei meillä ole koskaan ollutkaan sitä minkä kuvittelemme hänen meiltä vieneen. Žižek puhuu antisemitismistä ja maahanmuuttajia kohtaan tuntemastamme epäluulosta, mutta hieman samanlainen mekanismi on läsnä myös monessa parisuhteessa.

Patologisesti mustasukkainen ihminen kuvittelee parisuhteen ulkopuolisten tahojen uhkaavan hänen onneaan.  Mustasukkainen nainen kuvittelee, että ulkopuolinen taho, Toinen Nainen, uhkaa parisuhdetta, vaikka itse asiassa tämä kuvitelma, fantasma, monissa tapauksissa kierolla tavalla ylläpitää sitä.

Kun Toinen Nainen on juutalaisen tavoin syyllinen kaikkeen (”Kaikki olisi hyvin jos...”), ei parisuhteen tai kumppanin epätäydellisyyttä tarvitse kohdata aikuisella tavalla. Paradoksaalisesti juuri kuvitelma Toisesta Naisesta saattaa estää unelmien prinssiä paljastumasta keski-ikäistyväksi kaljaveikoksi.

Žižekin filosofinen tyyli on hyvin kaukana tavanomaisesta akateemisesta systemaattisuudesta tai raskassoutuisuudesta. Žižek hyödyntää varsin usein samoja esimerkkejä huolettomasti kirjasta toiseen. Myös tällä kertaa eräät esimerkeistä tuntuvat siltä, kuin ne olisi lukenut jo aiemmin. Toisaalta kertaus on opintojen äiti, eikä lievä itseplagiointi liene maailmankuululle filosofille kovin suuri synti.  Vähän yli sataan sivuun on saatu mahtumaan paljon mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää sisältöä. Kritiikittömästi Žižekin ajatteluun ei kuitenkaan tule suhtautua.

JUUSO KOPONEN