Kolumni: Kaikki sivarit eivät ole homoja


































Kuva: Tiia Sainio

Sivarihomo on pilkkanimi, joka on valitettavan tuttu usealle siviilipalveluksen valinneelle, kutsuntoihin määrätylle henkilölle. Asevelvollisuusjärjestelmässämme siviilipalvelus on muun muassa pitkän kestonsa vuoksi muotoutunut vaihtoehdoksi, jonka valinneet jäävät vähemmistöön, jolloin heihin valitettavan usein kohdistuu pilkkaakin. Sivarihomo -termin käyttäminen loukkaa siviilipalveluksen valinneiden lisäksi seksuaalivähemmistöjä. Kyseinen pilkkanimi on käytössä, vaikka siviilipalveluskeskuksessakaan homoseksuaalisuus ei ollut, ainakaan minun kokemukseni perusteella, erityisen paljon esillä.

Ylikersantti Juho Pylvänäinen esiintyi Pride-kulkueessa virka-asussaan ja herätti keskustelua muun muassa seksuaalivähemmistöjen asemasta armeijassa. Millaista sitten on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelu siviilipalveluksessa? Onko käsite sivarihomo edes osuva?

Kuvaan omia kokemuksiani koulutusjaksolla Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Kumpaankaan näistä tilanteista en osannut puuttua, vaan pysyin tietynlaisena sivustaseuraajana. Yöpymistiloissamme eräs siviilipalvelusvelvollinen vitsaillen ehdotti toiselle pornon katsomista, kunhan kyseessä ei ole homoporno. Tämä tapaus osoittaa jo melko varmasti, että kaikki sivarit eivät ole homoja. Voidaan myös pohtia, mitä jos tämä toinen sivari kuuluikin seksuaalivähemmistöön. Miltäköhän tällainen vitsi silloin tuntuisi kuulijasta? Sen tiedän, että vähintään yksi sivustakuuntelija kuului seksuaalivähemmistöön.

Eräs siviilipalveluskeskuksen luennoitsijoista puhui luennon ohella meille kuuntelijoille tyttöystävistämme. Hänen puhumisensa keskeytyi äkillisesti. “Eikun…” tai vastaavan täytesanan jälkeen seurasi tovin hiljaisuus. Yleisössä sivarit naurahtelivat – varmaankin tajusivat, että kyseessä lienee vitsi sivarien seksuaalisuudesta. Lopulta luennoitsija keskeytti hiljaisuutensa, myönsi vitsailleensa ja olettavansa meidän olevan “normaaleja”. Tällaisella puhetavalla rinnastetaan heteroseksuaalisuus normaaliuteen ja muut seksuaalisuuden muodot epänormaaliuteen. Minua tämä ei lopulta niin paljon haitannut, mutta ihmisten olettaminen automaattisesti heteroiksi on melko ongelmallista – varsinkin, kun kuuntelijoiden joukossa todella oli ainakin yksi henkilö, joka ei ole hetero.

Kuitenkin sivarikeskuksessa huomioitiin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus niin sanotulla virallisella tasolla. Keskuksesta löytyi Setan esitteitä. Lisäksi sinne saapui vierailija puhumaan näistä aiheista, mutta ei tosin kaikille ryhmille. Esimerkiksi minä en häntä päässyt kuuntelemaan. Vastaavasti kyselin armeijassa olleilta tuttaviltani, oliko siellä heidän palveluksensa aikana tiedotusta tai vastaavaa näistä aiheista. Sellaisen kuvan sain, että hieman tämän aiheen asiat ovat olleet esillä, mutta mitään erityisen perusteellista tiedotusta ei ollut.

Tietenkin paikka, jossa suorittaa pääosan siviilipalveluksesta kattavan työpalveluksen, määrittää vahvasti miten mahdollisesti sateenkaarevaa sivaria kohdellaan tai miten muita näiden vähemmistöjen edustajia käsitellään esimerkiksi kahvipöytäkeskustelussa. Työpaikkojen ollessa varsin vaihtelevia vähemmistöjen kohtelu voi vaihdella paljonkin. Omassa palveluspaikassani onneksi puhuttiin vähemmistöistä asiallisesti.

Sivariin ovat siis tervetulleita sateenkaarevatkin ihmiset, vaikka vastaan tuleva kielenkäyttö ei aina tunnukaan mukavalta tällaisista ihmisistä. Seksuaalivähemmistöjä halventava kielenkäyttö on kuitenkin ikävä ilmiö, jota esiintyy muuallakin. Näiden asioiden esille tuominen on yksi auttava tekijä.

Lisäksi pitäisi päästä eroon olettamuksesta, että kaikki sivarit ovat homoja. Vain yhden seksuaalisen suuntautumisen olettaminen sivareiden ominaisuudeksi ei ole järkevää, koska siviilipalvelus ei sisällä mitään seksuaalisuuteen liittyvää. Kyse on vain armeijasta kieltäytymisestä.

Sivarihomo-termistä voidaankin ottaa esiin kaksi kysymystä. Miksi yrittää pilkata toista ihmistä tämän eettisen tai ideologisen valinnan takia? Miksi käyttää sellaisen vähemmistön nimitystä pilkkanimenä, jonka eroavaisuus enemmistöön on vain romanttiset ja seksuaaliset mieltymykset? Homofobian kitkeminen yhteiskunnasta on suurempi projekti, mutta jos maanpuolustus perustuisi vapaaehtoisuuteen ja siviilipalvelusta ei olisi, poistuisi yksi ongelma eli eettisen valinnan mukanaan tuoma riski saada osakseen syrjivää kohtelua.

MATIAS KASKILUOTO