Kapitalismi, sodan syyt ja muutoksen mahdollisuus

Tietokirjailija Olli Tammilehto on toiminut rauhan- ja ympäristöliikkeessä
1970-luvulta lähtien sekä käsitellyt molempiin liittyviä kysymyksiä laajassa tuotannossaan. Hän kytkee sotien ja ekologisten ongelmien syyt globaaliin kapitalismiin, joka vie ihmiskuntaa ja koko planeettaa kohti tuhoa.

Rauhankysymysten pohdinnan Olli Tammilehto aloitti jo nuorena ryhtyessään aseistakieltäytyjäksi. “Olin siviilipalveluksessa Tampereen Rauhantutkimuksen laitoksella. Siellä kirjoitin ensimmäisen kirjani Ympäristö ja
sota [1980]. Ensimmäisiä järjestöjä, joissa olin jossain määrin aktiivinen, oli Sadankomitea jo ennen ympäristöaktivismia. Silloin minua ja muita motivoi ydinsodan uhka ja mahdollisuus, että maailma tuhoutuu ydinsodassa. Ydinasevastaiset liikkeet inspiroivat.”, Tammilehto kertoo.

Kapitalismi ja sotateollinen kompleksi

Sodan syitä Tammilehto käsittelee esimerkiksi vuonna 1998 ilmestyneessä teoksessa Maailman tilan kootut teokset. Keväällä 2017 ilmestyi hänen viimeisin kirjansa, Tuhokehitys poikki: Yhteiskunnan olomuodon muutos. Siinä jatketaan koko Tammilehdon tuotannon lävistävää kapitalismin kritiikkiä, keskittyen historiallisten esimerkkien
avulla siihen, miten yhteiskunnat voivat muuttua hyvin nopeasti. Miten ympäristöä ja ihmisyhteisöjä tuhoava kapitalismi ja sodat sitten liittyvät toisiinsa?

“Ne liittyvät hyvin monella tavalla. Minusta tuntuu, että valtamediasta tätä on vielä vaikeampi hahmottaa kuin ympäristökriisin suhdetta kapitalismiin. Sotiin liittyy aina valtava mediamylläys. Esitetään, että sodat johtuvat yhdestä henkilöstä. Niin kuin nyt Syyriassa al-Assadista tai aiemmin Saddamista tai Gaddafista. Tämä ei pidä paikkansa, vaikka nämä johtajat eivät olekaan itse syyttömiä. Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä johtaa monella tapaa sotiin.”

Kapitalismi on järjestelmä, jonka perusluonteeseen kuuluu kasvu ja dynaamisuus. Erilaiset valtablokit globaalin kapitalismin sisällä ovat aina pyrkineet laajentumaan maantieteellisesti tai haalimaan itselleen resursseja, kuten öljyvaroja. Sotien syyt liittyvät myös siihen, että näistä taistellaan valtablokkien kesken. “Samaan aikaan kun
länsimaat tuomitsevat Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin, ne tekevät yhteistyötä Saudi-Arabian kaltaisten maiden kanssa, jossa äärimmäiset ihmisoikeusloukkaukset ovat institutionalisoitu osaksi valtiota”, Tammilehto kritisoi.

Kapitalististen blokkien kilpaillessa alueista ja luonnonvaroista 1900-luvulla kehittyi byrokraattinen järjestelmä, jota kutsutaan sotateolliseksi kompleksiksi (engl. military-industrial complex). Sotateollinen kompleksi vaikuttaa Tammilehdon mielestä yhä enemmän sotien syntyyn:

“Sotateollinen kompleksi toimii hyvin paljon byrokratian logiikalla. Se on vahvistunut 1950-luvulta lähtien valtavasti Yhdysvalloissa ja samanlaista kehitystä on ollut myös Venäjällä. Molemmissa aseteollisuus on keskeinen teollisuudenhaara. Aseteollisuudessa niin sanotut normaalit kapitalistiset suhteet ovat minimissä. Esimerkiksi Yhdysvallat tilaa hävittäjiä cost plus -periaatteella: ‘tehkää tämä, me vastaamme kustannuksista, johon voitte lisätä voiton’. Mitään kilpailua ei ole ja markkinat ovat täysin suljetut. Tämä on osa sitä valtavaa koneistoa, jonka olemassaololle olennaista on sodan uhka. Olennaista on myös, että Euroopassa pelätään Venäjää, koska silloin
ostetaan tänne aseita.”

Naton levittäytyminen on konkreettinen esimerkki sotilaallisesta byrokratiasta, jonka vaikutusvalta ulottuu kaikkialle, myös Suomeen. Vaikka sotien syiden taustalla on kapitalismin ja valtiollisen laajentumispolitiikan sekä resurssien haalimisen logiikka, on sotateollisen kompleksin synty vahvistanut sitä ja saanut sen mekanismit toimimaan entistä tehokkaammin. Tällainen byrokraattinen ja militaristinen järjestelmä toimii omalakisesti ja on täysin irrallaan demokraattisesta päätöksenteosta. Tätä sotakoneistoa rasvataan tarpeen tullen nationalismilla:

“Nationalismi on keskeinen kuvio valtiollisen järjestelmän ylläpidossa. Luodaan näitä kuvitteellisia yhteisöjä ja saadaan ihmiset olemaan valmiina tappamaan toisia ja luodaan rajoja. Nationalistinen ideologia on keskeinen osa sitä.”, Tammilehto huomauttaa.

Muutos on mahdollinen

Sodista ja ympäristötuhosta huolimatta Tammilehto ei ole menettänyt toivoaan. Tuoreimmassa kirjassa hän argumentoi, että yhteiskunnat ovat muuttuneet ja voivat jatkossakin muuttua hyvin nopeasti. On nähtävä, mitä mahdollisuuksia aktivismilla on ja miten toiminta voi vaikuttaa tulevaisuuteen. “Olennaista on se, että näkee yhteiskunnan ja ihmiset avoimina mahdollisuuksina. Ihmiset eivät välttämättä ole huomenna sitä mitä ovat tänään. Ihmisissä on toisia puolia. On oltava jatkuvasti avoin sille, että uusia ihmisiä tulee ja yhteiskunta muuttuu”, Tammilehto kertoo.

Tammilehto ottaa esimerkiksi ydinvoimanvastaisen liikkeen, jossa hän on itse toiminut. Suomessa liike on nykyisin pienen piiriin toimintaa. Saksassa sen sijaan ydinvoimanvastainen liike on onnistunut menestymään luomalla yllättäviä liittoutumia eri yhteiskuntaluokkien välille. Kaupunkien aktivistit ovat ryhtyneet yhteistyöhön paikallisten maaseudun ihmisten kanssa ja saaneet tätä kautta uskottavuutta ja voimaa.

“He ovat löytäneet yhteisiä toimintatapoja ja ovat olleet valmiina luomaan yhteyksiä erilaisten ihmisten kanssa, vaikka liikkeessä on mukana anarkisteja ja muita radikaaleja vasemmistolaisia. He ovat onnistuneet vaikuttamaan Saksan viime vuosikymmenien tapahtumiin aika laajalla alueella. Aktivistit lähtevät helposti siitä, että toimintaympäristö on koko ajan sama ja siinä toimitaan samalla tavalla. Se toimintaympäristö voi kuitenkin koska tahansa muuttua, meistä riippumatta, monimutkaisten globaalien prosessien seurauksena.”

Antimilitarismin potentiaali

Suomessa käydään jatkuvasti keskustelua asehankinnoista ja suhteesta Natoon, mutta keskustelu saa harvemmin kriittisempiä sävyjä. Tammilehto pitää militarismin ja asevarustelun kasvua mielettömänä ja uskoo, että antimilitaristisella sanomalla on kannatuspohjaa yhteiskunnassa. Tätä varten on argumentoitava ja kyseenalaistettava vallitsevia näkemyksiä aktiivisesti ja saatava ihmiset liikkeelle.

“Ulostulot, mitä aseistakieltäytyjät ovat tehneet, katutoiminta ja kaikille suunnatun lehden kirjoittaminen, voivat kantaa pitkälle. Kannattaa miettiä, miten luoda sellaista pysyvää pohjaa, joka nostaisi pinnanalaisen kannatuksen näkyviin ja pysäyttäisi militaristisen kehityksen. Sotaharjoitusten vastustamiselle eri keinoilla on tilausta, sillä ne eivät ole mitenkään yleisesti hyväksyttyjä. Tällaisesta voisi syntyä positiivisia, liikkeitä vahvistavia kehityskulkuja, kun puututaan ajankohtaiseen tilanteeseen, kuten sotaharjoituksiin ja hävittäjähankintoihin, kaikilla kansalaistoiminnan ja kansalaistottelemattomuuden keinoilla.”, Tammilehto kannustaa kaikkia toimimaan tulevaisuuden muuttamiseksi.

JUHO NARSAKKA


Tietokirjailija Olli Tammilehto ei sodista ja ympäristötuhoista huolimatta ole menettänyt
uskoaan parempaan huomiseen, vaan peräänkuuluttaa kansalaisaktivismin tärkeyttä. Kuva: Joanna Österblom