Irak militarismin ja kapitalismin jaloissa

Irakin sodan vastustaminen oli yksi 2000-luvun alun rauhanliikkeen suurimmista ponnistuksista. Mistä sodassa olikaan kyse ja mitä konfliktille kuuluu nykyään? Mitä merkitystä tapahtumilla on rauhanliikkeen kannalta?

Tällä hetkellä Irakin armeija pyrkii valtaamaan takaisin Mosulin suurkaupunkia, jonka Daesh- eli ISIS-terroristijärjestö valtasi vuonna 2014. Taistelut kaupungista ovat kestäneet jo yli kahdeksan kuukautta, mutta yli 100 000 siviiliä on edelleen kaupungissa alttiina sotivien osapuolien väkivallalle. YK:n ihmisoikeuskomissaari Zeid Ra'ad al-Hussein on syyttänyt Daeshia siviileihin kohdistuvista iskuista, ihmisoikeusjärjestö Amnesty International taas on todennut, etteivät Yhdysvaltain johtaman liittouman joukot kiinnitä riittävästi huomiota siviilien turvallisuuteen pommittaessaan kaupunkia.

Irakin tämän hetkinen konflikti juontaa juurensa paikallisten jännitteiden ohella länsimaiden vuosikymmenten ajan alueella harjoittamaan suurvaltapolitiikkaan ja etenkin Yhdysvaltain johtaman liittouman aloittamaan Irakin sotaan. Johtajiensa tarkoitushakuisella islamin tulkinnalla väkivaltaansa perusteleva Daesh perustettiin ja alkoi laajeta Irakin miehitystä seuranneen sekasorron aikana. Sen joukot ottivat hallintaansa suuren osan Irakia ja Syyriaa vuonna 2014, mutta niiden eteneminen pysähtyi 2015. Daeshin hallussa oleva alue on sittemmin jatkuvasti pienentynyt.

Irakin miehitys 2003-2011

Yhdysvaltain johtaman liittouman julkilausuttuna tavoitteena vuoden 2003 hyökkäyssodassa Irakia vastaan oli maan riisuminen joukkotuhoaseista, huolimatta siitä, että todisteita niiden olemassaolosta ei löytynyt ennen sotaa eikä sen jälkeen. Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Paul Wolfowitz totesikin, että joukkotuhoaseet oli valittu sodan syiksi ”hallinnollisista syistä”, sillä muilla perusteilla sodalle olisi ollut mahdotonta saada senkään vertaa kansainvälistä tukea.

Saddam Husseinin diktatuurin kukistumisen jälkeen Irak ajautui vuosikausia kestäneeseen veriseen kaaokseen. Maata aiemmin hallinneen Baath-puolueen jäännösten ja länsimaiden miehitysarmeijan ohella sodan osapuolia olivat eri etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin tukeutuvat asejoukot.

Irakin sota oli erityisen tuhoisa siviileille. Vuosina 2003-2011 yli 80 000 siviilin arvellaan kuolleen sotatoimien seurauksena. Kaatuneiden yhdysvaltalaissotilaiden määrä oli noin 4500, kuolleiden irakilaissotilaiden määrää ei tiedetä.

Yksityistetty sota

Irakin sota kietoutuu yhteen myös kapitalististen taloudellisten intressien kanssa. Usein on epäilty, että yksi Yhdysvaltain motiiveista Irakin miehittämiseen oli päästä käsiksi maan öljyvarantoihin. Miehityshallinto myös toteutti Irakin taloudessa laajan yksityistämisen ja sulki monia valtionyhtiöitä, jotka olivat ennen sotaa työllistäneet suurimman osan irakilaisista.

Irakin sota oli suurilta osin yksityistetty sota. Sen lisäksi, että yksityiset yritykset vastasivat esimerkiksi armeijan kuljetuksista ja ruoka- ja vaatehuollosta, amerikkalaiset yksityiset turvayhtiöt, joilla oli miehityksen aikana Irakissa kymmeniä tuhansia työntekijöitä, vastasivat monista aiemmin sotilaille kuuluneista tehtävistä. Näitä sodan alihankkijayhtiöitä on epäilty myös palveluidensa ylilaskuttamisesta sodan aikana, mikä entisestään nosti sodan kustannuksia Yhdysvalloille. Huomiota ovat herättäneet myös alihankkijayhtiöiden, kuten Halliburtonin ja ESSI-yhtiöiden, läheiset suhteet Yhdysvaltain tuolloiseen johtoon, varapresidentti Cheneyhin ja ja presidentti Bushin setään, William Bushin.

Ratkaisut?

Kestävän ratkaisun luominen Irakin ongelmiin ei ole onnistunut militarismin ja kapitalismin liitolle rakentuvin keinoin. Diktaattori Saddam Husseinin kukistaminen ei johtanut Irakissa rauhaan ja demokratiaan, vaan yhä uusiutuviin väkivaltaisiin konflikteihin ja Daeshin tapaisten militarististen ryhmittymien vaikutusvallan kasvuun. Rauhanliikkeen tehtäväksi jää kehittää parempia tapoja puuttua tilanteisiin, ja joissa valtio sortaa julmasti väestöään.

AKU KERVINEN


Mosul marraskuussa 2016. Kuva: Wikipedia Commons