EU-rahat päätymässä aseteollisuuden taskuun

Euroopan unioni rahoittaa monenlaisia hankkeita, kuten monille tuttua Erasmus-opiskelijavaihto- ohjelmaa. Hankkeiden rahoitus kanavoidaan erilaisten rahastojen ja ohjelmien kautta, ja varat niihin tulevat jäsenmailta. Yhteistä EU:n rahoituksen periaatteille on ollut, että itseään rauhan edistäjänä markkinoiva unioni antaa rahaa rauhanomaisiin hankkeisiin sekä siviilitarkoituksiin. Nyt tämä on kuitenkin muuttumassa.

Keväällä 2017 Euroopan komissio julkisti aikeensa Euroopan puolustusrahaston perustamiseen. Rahaston kautta rahoitetaan muun muassa aseteknologian prototyyppien kehitystä ja muuta puolustustutkimusta. Komission tavoitteena on, että EU:sta tulisi ”yksi suurimmista puolustustutkimuksen rahoittajista Euroopassa”.

Tälle vuodelle tutkimukseen on osoitettu yhteensä 25 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina
summaa kasvatetaan 90 miljoonaan euroon vuodessa, ja vuoden 2020 jälkeen kyseessä olisi jo 500 miljoonan vuosipotti. EU:n budjetista ja jäsenmaiden vapaaehtoisista panostuksista kerättävä, tutkimuksen lisään armeijoiden kapasiteetin kehittämiseen tarkoitettu summa nousisi ensi vuosikymmenellä miljardeihin vuodessa.

Käytännössä uusi rahasto tarkoittaa EU:n budjetin käyttämistä aseteollisuuden tuotekehittelyyn, kritisoivat eurooppalaiset rauhanjärjestöt. Eteenpäin vietynä ohjelma voi nopeuttaa asevarustelua. Sotatuotteita tehtailevien yritysten intresseissä on tietenkin myydä aseita, ja EU voi puolustusrahastonsa tulla rahoittaneeksi entistä kehittyneempien aseiden päätymisen sotaisten toimijoiden käsiin ympäri maailmaa.

”On erityisen järkyttävää, että samalla kun Euroopan kansalaiset joutuvat maksamaan
kovan hinnan talouskurista arjessaan, niin julkinen rahoitus aseisiin katsottaisiin erityiskohtelun alaiseksi, kun taas koulutus, terveys, sosiaalipuolen menot ja ympäristö nähdään taakkana”, sanoo Francesco Vignarca Rete per il Disarmo -järjestöstä.

EU:n sotilasmenot ovat ennestäänkin suuret. Sen jäsenvaltioiden yhteenlasketut budjetit armeijoille ja asevarustelulle ovat 217,5 miljardia. EU:n yhteenlaskettu sotilasmenobudjetti on toisin sanoen maailman toisiksi suurin. Sotilasmenoista käytetään jo ennestäänkin merkittävä osa ostoihin aseteollisuudelta, joten käytännössä EU-maat rahoittavat tuotannonalaa jo huomattavilla summilla.

Aseteollisuuden pääsylippu rahoituksen välineisiin

Itse rahaston valmistelu on jo ollut eurooppalaisten rauhanjärjestöjen kritiikin aiheena.
Rahastoa valmistelevaa asiantuntijaryhmää ei koskaan lisätty Euroopan komission
asiantuntijaryhmien rekisteriin. Ryhmän kuudestatoista jäsenestä yhdeksän oli
aseteollisuuden edustajia. Toisin sanoen teollisuus sai valmistella rahoitusta julkisista
rahoista omaan tuotekehittelyynsä.

Euroopan puolustuksen toimintaohjelma paljastaa, että rahasto on vain osa paljon
suurempaa suunnitelmaa. Sen tarkoituksena on tukea koko puolustuskykyjen kehityskaarta antamalla aseteollisuudelle pääsy monenlaisiin EU:n politiikan ja rahoituksen välineisiin vielä kaavaillun tutkimusohjelman päälle. Niin Euroopan investointipankin, rakenne- ja investointirahaston, COSME-ohjelman, aluerahastojen kuin jopa Erasmus+ohjelman pitäisi osaltaan varmistaa asekauppiaiden pitkän aikavälin voitot.

Rauhanjärjestöillä ei ole vastaavia lobbausresursseja kuin aseteollisuudella. Ne eivät
kuitenkaan ole tyytyneet seuraamaan hiljaa vierestä. Eurooppalainen asekaupan
vastainen verkosto ENAAT, johon Suomesta kuuluvat kattojärjestö Rauhanliitto ja
Sadankomitea, tekee vaikuttamistyötä sekä Brysselissä että jäsenjärjestöjensä kautta
EU:n jäsenmaissa. Viime vuoden lopulla verkosto keräsi yhdessä We Move -liikkeen
kanssa yli 60 000 nimeä vetoomukseen puolustustutkimusrahaston torppaamiseksi.

TUULI VUORI



Rauhanaktivistit valtasivat toukokuussa Euroopan komission toimistotilat Brysselissä.
”Lopettakaa aseteollisuuden rahoittaminen!”, he vaativat. Kuvat: Frederik Sadones
(Vredesactie)