Valokuvaaja tallensi sodan syttymisen ja siviilien hädän

Ukrainalainen valokuvaaja Olya Morvan vieraili Helsingissä helmikuun alussa 2017 avaamassa valokuvanäyttelyn, jonka kuviin hän on tallentanut vallankumouksen toiveikkuuden muuttumisen sodan epätoivoksi.


















Jalkapallofanit johtavat viimeistä Ukrainaa tukevaa mielenosoitusmarssia ennen sodan puhkeamista Donetskissa 28.4.2014. Kuva: Olya Morvan

Itä-Ukrainan sota ei ole jäätynyt

Olya Morvan syntyi 1980-luvulla Neuvostoliittoon kuuluneessa eteläukrainalaisessa Odessassa. Opiskelijana ollessaan, monien muiden nuorien ukrainalaisten tavoin, hän halusi matkustaa ja nähdä maailmaa. Morvanin tie vei Intiaan opiskelemaan dokumentaarista valokuvaamista ja tällä hetkellä hän asuu perheineen Qatarissa, josta suuntaa kuvausmatkoille eri puolille maailmaa.

Kansannousun alkaessa Morvan palasi Ukrainaan tallentamaan historiallisia tapahtumia. Sotavalokuvaajaksi hän ei koskaan ajatellut ryhtyvänsä, ei varsinkaan synnyinmaassaan.

Näyttelynsä avajaispuheessa hän painottaa, että Itä-Ukrainan sota ei ole jäätynyt eikä sitä saa unohtaa. Vaikka rintamalinjat ovat juuttuneet paikoilleen, molemminpuolinen ammuskelu ja siitä johtuvat kuolemat ovat yhä päivittäisiä.

Maidanin festivaali

Valokuvanäyttelyyn valituista kuvista vanhimmat ovat mielenosoituksista Kiovan Maidanin aukiolta, jonne laaja joukko ihmisiä oli kokoontunut vaatimaan korruptoituneen presidentti Janukovytšin eroa joulukuussa 2013. Kaduille lähtemisen laukaisi opiskelijamielenosoituksen väkivaltainen tukahduttaminen marraskuussa.

Venäjän kauppasopimuksen valinnut presidentti Janukovytš määräsi poliisit väkivaltaisesti hajottamaan EU:n ja Ukrainan välisen vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen solmimista vaatineitten opiskelijoiden mielenosoitukset. EU-lähenemisen hintalappuna oli taloudellisten välien hankaloituminen Ukrainan isoimman ja tärkeimmän kauppakumppanin Venäjän kanssa.

Morvan kertoo leiriksi muodostuneen Maidanin mielenosoituksen muistuttaneen hänen ensimmäisellä kuvausmatkallaan festivaalia, jossa käytiin avointa ihmisoikeus- ja demokratiakeskustelua.

Rauhanomainen tunnelma aukiolla oli muuttunut hänen saapuessaan sinne seuraavan kerran tammikuun lopussa 2014. Poliisin erikoisjoukot iskivät barrikadien taakse asettuneita mielenosoittajia äänikranaatein ja ruiskuttivat ihmisjoukkoa vedellä kovassa pakkasessa. Poliisia vastaan taistelivat etujoukossa polttopulloin äärioikeistolaiseen Oikeaan sektoriin kuuluneet nuoret.

Morvanin kokemuksen mukaan monet Oikeaan sektoriin kuuluneista nuorista eivät olleet erityisen poliittisia vaan tapahtumista innoissaan olevia poikia ja miehiä, jotka olivat myös alttiita johtajien manipuloinnille. “Kuvat liekkimeren ympäröimistä tapahtumista aukiolla ovat muuttuneet ikonisiksi, mutta ne edustavat vain kapeaa kuvaa mielenosoituksista, joihin osallistui puolesta miljoonasta miljoonaan ukrainalaista”, hän muistuttaa.



















Mielenosoittajaäidit pyytävät poliisin erikoisosastoa lopettamaan mielenosoittajien ampumisen Maidanilla 25.1.2014. Kuva: Olya Morvan

Väkivallan voitto


Helmikuussa 2014 aukiolla tapettiin yli sata mielenosoittajaa, jotka eivät kuitenkaan kuuluneet radikaaliin äärioikeistoon. Asiallisia tutkimuksia tapahtumien kulusta ei ole vieläkään tehty. Joukkomurhasta etsintäkuulutettu Janukovytš lähti maanpakoon Venäjälle ja valta siirtyi parlamentille.

Vallankumousta seurasi separatistien mielenosoituksia Krimillä ja Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Venäjä vastasi vallankumoukseen miehittämällä Krimin, jossa sillä oli merkittävät sotilastukikohdat. Protestit Itä-Ukrainassa muuttuivat täysimittaiseksi sodaksi.

Morvan kulki tapahtumien mukana Krimin kautta Itä-Ukrainaan. Hän todisti huhtikuussa 2014, kuinka Donetskissa ihmiset halusivat oman vallankumouksensa, valtasivat hallintorakennuksen ja julistautuivat Ukrainasta irralliseksi kansantasavallaksi. Samoihin aikoihin hän näki ensimmäiset tankit kaupungissa. Saapujat olivat venäläisiä ja tshetsenialaisia erikoisjoukkojen palkkasotilaita ja vapaaehtoisia, jotka ottivat vallankumouksen hallintaansa.

Ukraina julisti liikekannallepanon. Paikallisten tuki separatisteille kasvoi kuolonuhrien ja Venäjän propagandan myötä.

Siviilien kärsimys

Kansantasavallat Donetskissa ja Luhanskissa luisuivat hetkessä sotilashallinnoiksi, joissa vain virallinen propaganda suvaittiin. “Viimeisen kerran toimittajia päästettiin kapinallisten hallinnoimille alueille tammikuussa 2015. Jo silloin paikallisilla oli pulaa ruuasta ja lääkkeistä. Todistin kuinka haavoittuneen leikkaus suoritettiin ilman puudutusta. Potilas oli köytetty kiinni alustaan ja samanaikaisesti Ukrainan armeija pommitti sairaalaa", Morvan kertoo.

Näyttelyn uusin valokuva on joulukuulta 2016. Siinä raunioitunutta kaupunkia valaisee pommitettavien kohteiden etsimistä varten laukaistu valoammus. Valokuvaaja kuljetettiin rintamalle salaa vapaaehtoisten pelastusjoukon ambulanssin kyydissä. Kolmen päivän jälkeen hän jäi kiinni ja hänet häädettiin kauemmas rintamalta.

Morvan kuvaa sodan keskelle asumaan jääneitä siviilejä. Monilla ei ole varaa tai mahdollisuutta lähteä pakoon. Osaan siviileistä sota on vaikuttanut niin, että he eivät enää edes välitä mennä suojaan kellariin molemminpuolisen tulituksen alkaessa iltaisin. Morvan on huolissaan alueen lapsista:

“Olisi erittäin tärkeää järjestää sodan keskellä asuville lapsille mahdollisuus päästä sota-alueiden ulkopuolelle leireille, joissa olisi saatavilla myös psykologista apua. Apua olisi myös kirjoista, urheilusta, taiteesta ja muusta tekemisestä, jonka avulla voisi edes hetkeksi unohtaa sodan todellisuuden."

Vastentahtoiselle sodalle ei näy loppua

Kutsuntakarkuruus oli yleistä Ukrainassa liikekannallepanon aikana. Maa oli luopunut miehiä koskevasta asevelvollisuudesta vuonna 2013, mutta palautti sen sodan alettua. Loppuvuodesta 2015 Ukrainan korkein oikeus tunnusti aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana.

Miehiä koskeva asevelvollisuus on käytössä ja palvelus kestää 12-18 kuukautta. Asevelvollisia ei kuitenkaan voida lähettää sotaan ilman heidän omaa suostumustaan.

Ukrainan sodassa on kuollut yli 10 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa. Aluksi sota oli vastentahtoinen ja osapuolien kesken saatettiin toimia yhteisymmärryksessä rintamallakin. Ukrainalaisten asenteet kovenivat separatisteja kohtaan, kun kuolonuhreja alkoi tulla. Silti vuonna 2016 useampi ukrainalaissotilas menehtyi muista syistä – itsemurhiin, sairauksiin, onnettomuuksiin ja yliannostuksiin – kuin vihollisen tappamana.

Sodan osapuolet eivät käy vuoropuhelua keskenään. Helmikuussa 2015 voimaan tullut Minskin tulitaukosopimus ja sitä seuranneet sopimukset eivät pidä. Kansantasavallat syyttävät ETYJ:n tarkkailijoita Ukrainan joukkojen avustamisesta. Kansannousun demokratiatavoitteet eivät toteutuneet uuden hallituksen myötä. Uusi niin sanottu EU-mielinen presidentti Porošenko on oligarkki ja korruption kulttuuri jatkuu.

Olya Morvan vihaa sodan romantisointia. Hänen mielestään mikään ei oikeuta siviilien kärsimyksiä. Hän myy kuviaan ranskalaiselle kuvatoimistolle, sillä hän ei halua osallistua kummankaan osapuolen propagandasotaan.

"Olen kuullut sanottavan, että konflikti muuttuu mahdottomaksi ratkaista, jos kaksi sukupolvea kasvaa aseiden keskellä. Ukrainassa tilanne olisi vielä mahdollista muuttaa, sillä rauhan aika on niin lähellä menneisyydessä. Odotin YK:n rauhanturvajoukkoja, mutta mitään ei tapahtunut. Vain demilitarisoinnilla voisi saada jotakin aikaan, sillä niin kauan kuin joku osoittaa aseella, on vain alistuttava hänen valtansa alle.” 



















Tatjana kahden lapsensa kanssa kotonaan sota-alueeksi muuttuneessa Orlovsken kylässä Marioupolissa 18.1.2016. Kuva: Olya Morvan

Esa Noresvuo