Saako natsia lyödä?

"Rauhanliikkeen tulee löytää uusia, tehokkaita keinoja vastata kansalaisyhteiskunnan yli puhuvaan, uusmonarkistiseen, finanssikapitalismin ympärillä pyörivään yhteiskuntaan. Keinoja, jotka puhuttelevat tänään."


































Kuva: Tiia Sainio


Minulle Trumpin virkaanastujaispäivän kiintopiste oli Richard Spencerin leukaan osunut nyrkki. Spenceriä – amerikkalaisen uusnatsismin taakseen piilottavan alt-right -termin isää – lyötiin televisiokameroiden edessä kesken haastattelun. Pian haastatteluvideo levisi internetissä päivän juhlituimpana tapauksena. Siitä väännettiin gifejä, videoita ja kuvia. Lyöntiä tahditettiin musiikkiin ja siitä photoshopattiin muita meemejä.

Tapauksella hekumointi herätti minut peilaamaan omaa vä- kivaltasuhdettani sekä entistä vahvempaa polarisoitumista aktivismin eri muotojen välillä. Miksi väkivaltainen toiminta näyttäytyy houkuttelevana?

Osaltaan kyse on reaktiosta poliittisen ilmapiirin kärjistymiseen ja yleisestä toivottomuudesta, jonka aiheuttavat suureen ääneen länsimaisten arvojen puolustamisesta puhuvat ihmiset, jotka kuitenkin tuhoavat kaiken, mitä arvostamme.

Väkivaltainen suora toiminta vaikuttaa rohkealta ja tehokkaalta vastarinnalta näitä moukkia vastaan - ja tarjoaa välittömän nautinnon. Mitä muuta globaalin kapitalismin rattaisiin häviä- vä ihminen voi tehdä, kuin huutaa epätoivoisesti olemassaoloaan ilmoille tuhoamalla pyhää yksityisomaisuutta ja vastustajiaan?

Väkivallasta pidättäytyvä toiminta sen sijaan näyttää hitaalta ja epävarmalta, sikäli kuin sillä pyritään vaikuttamaan jatkuvasti passivoituvaan enemmistöön. On vaikea nähdä väkivallatonta lähestymistapaa toimivana, jos ei luota kansalaisyhteiskuntaan tai mediaan. Tai kun vastassa on väkivaltaisia, poliisin hyväksynnän alla liikkuvia ihmisiä. Mitä takeita väkivallattomuuden toimivuudesta on, kun vastapuolella ei ole omaatuntoa?

Sivuutetaan moraali tänään. Kysyn sen sijaan, mikä on tehokkain toimintatapa pienelle ryhmälle saada äänensä kuuluviin? Kumpi on tehokkaampi keino tehdä poliittista jälkeä eikä vain tuottaa tekijälleen hyvää oloa?

Niin kauan kuin tavoitteena on vaikuttaa olemassa olevaan yhteiskuntajärjestykseen ihmisten mielipiteiden kautta, väkivallaton vastarinta ja kansalaistottelemattomuus ovat vahvemmat keinot. Ne eivät saa aktivisteja näyttämään öykkäreiltä mediassa. Niillä on vaikea pelotella kansalaisia. Ne antavat liikkeelle uskottavuutta, jota jonkin yksittäisen idiootin lyömisellä ei saa.

Emme kuitenkaan saisi keskittyä vain riitelemään metodeista. Löydämme lukuisia esimerkkejä liikkeistä, jotka ovat hajonneet keskinäisiin riitoihin poliittisesta linjasta ja lopulta murskautuneet yksinäisinä, hajautuneina kuppikuntina. Järjestäytyminen on aina etu, eikä kaikesta yhteistoiminnasta pidättäytyminen ole strategisesti järkevää. Meillä on kuitenkin sama tavoite! Liikkeet kuolevat ilman joukkovoimaa.

Rauhanliikkeen tulee löytää uusia, tehokkaita keinoja vastata kansalaisyhteiskunnan yli puhuvan, uusmonarkistisen, finanssikapitalismin ympärillä pyörivän yhteiskunnan toimiin. Keinoja, jotka puhuttelevat tänään.

Saako natsia lyödä? Uskoisin senkin olevan liiallinen tunnustus.

Jere Remes