Monikulttuurisuuspolitiikan haastamista vasemmalta

Niin ja näin -kustantamon vuonna 2016 julkaisema intialaisenglantilaisen Kenan Malikin kirja Monikulttuurisuus purkaa monikulttuurisuudesta käytävän keskustelun umpisolmuja.

Taskuun mahtuva kompakti teos sisältää Malikin vuonna 2013 ilmestyneen esseen - alkuperäiseltä nimeltään Multiculturalism and its Discontents: Rethinking Diversity After 9/11 – sekä monikulttuurisuutta käsitelleen politiikan tutkija Pasi Saukkolan kommentin Malikin teemoista Suomen kontekstissa.

Kirjan keskeinen oivallus on monikulttuurisuus-sanan kahden eri merkityksen toisistaan erottaminen monikulttuurisuuteen ja multikulturalismiin eli monikulttuurisuuspolitiikkaan. Malikin mukaan monikulttuurisuus on elettyä kokemusta moninaisuudesta. Jälkimmäinen eli multikulturalismi tai monikulttuurisuuspolitiikka on tämän moninaisuuden hallitsemista.

Malikin mukaan eletyn kokemuksen ja poliittisen menettelytavan yhdistäminen on osoittautunut harhaanjohtavaksi ja vahingolliseksi. Sen seurauksena oikeistolaiset ovat voineet syyttää kaikesta massamaahanmuuttoa, kun taas liberaalit ja radikaalit ovat pitkälti hylänneet klassisen vapauskäsityksen.

Monikulttuurisuus -teoksessa tarkastellaan tiiviisti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia monikulttuurisuutta ja multikulturalismia koskevissa näkemyksissä. Malikin mukaan kirjan ytimenä on ajatus, ettei multikulturalismin haastamista voi erottaa sen oikeistolaisten vihollisten haastamisesta. Hän kirjoittaa vastustaneensa multikulturalismin politiikkaa vasemmistolaisesta näkökulmasta jo vuosikymmeniä.

”Olen suhtautunut multikulturalismiin kriittisesti jo kauan ennen kuin kriittisyydestä tuli muotia. Mutta minun kritiikkini perustuu täysin erilaiseen näkemykseen kuin useimpien nykyvastustajien. En suhtaudu multikulturalismiin vihamielisesti siksi, että pelkään maahanmuuttoa, halveksin muslimeja tai tahdon vähentää monimuotoisuutta, vaan päinvastoin siksi, että kannatan maahanmuuttoa, vastustan lisääntyvää muslimivihaa ja toivotan monimuotoisuuden tervetulleeksi”, kirjoittaa Malik.

Malik huomauttaa, että multikulturalismin ja sen tausta-ajatusten vasemmistolaisella kritiikillä on pitkä perinne, mutta viime vuosina se on suurelta osin jäänyt oikeistolaisen hyökkäyksen alle. Hän korostaakin, että vasemmistolaisten pitäisi löytää uudestaan keinot kritisoida liberaalia monikulttuurisuutta.

Suomessa rasistien tarkoituksellinen jankkaaminen siitä, onko monikulttuurisuus hyvä vai huono asia, on turhaa, sillä elämme jo monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja olemme elä- neet siinä jo satoja vuosia. Suomi ei ole, kuten väitetään, tullut monikulttuuriseksi vaan on ollut sitä aina valtion syntymisestä lähtien ja aiemmin.

Saukkonen tähdentää tätä kommenttipuheenvuorossaan, jossa myös kritisoidaan joitain Malikin esittämistä näkemyksistä. Saukkosen mielestä Malik esimerkiksi liioittelee politiikan vaikutusta uusien yhteisörakenteiden syntyyn ja vähättelee maahanmuuttajien omia kokemuksia.

Monikulttuurisuus kannattaa lukea, sillä se selkeyttää viime vuosina monikulttuurisuuspolitiikasta julkisuudessa käytyä keskustelua ja antaa välineitä lisääntyneiden rasististen palopuheiden haastamiseen.













Kenan Malik: Monikulttuurisuus

Niin&Näin 2016, 94 sivua.


Juho Narsakka