Saamelaiset kamppailevat oikeuksistaan Suomessa

Saamelaisaktivistin ja -tutkijan kirja luo yleiskatsauksen saamelaisuuteen ja saamelaisille tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Suomalaisen hyvinvointivaltion
varjossa kaikkien oikeudet eivät toteudu yhtäläisesti.

Saamelaisaktivismin konkari ja saamelaisuudesta runsaasti kirjoittanut tutkija Veli-Pekka Lehtola on julkaissut Saamelaiskiista -nimisen yleisteoksen saamelaisten
asemasta Suomessa. Kirjassa esitellään saamelaisten kamppailua heidän kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista oikeuksistaan. Pääpaino on 1900-luvussa ja
erityisesti viimeisessä 25 vuodessa, mutta saamelaisten historiaa valotetaan myös pidemmältä ajalta.

Saamelaiset ovat Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän valtioiden alueella elävä alkuperäiskansa. Alkuperäiskansa on kansainvälisen oikeuden mukaan kansa, joka on
asuttanut tiettyä aluetta ennen valtiorajojen syntymistä. Saamelaisia on elänyt nykyisen Suomen valtion alueella satojen vuosien ajan, kauan ennen Suomen valtion
perustamista vuonna 1917. Saamelaisten oma ääni ei ole päässyt esiin suomalaisessa historiankirjoituksessa ja hukkuu yhä yhteiskunnallisessa keskustelussa
enemmistödemokratian jyrätessä vähemmistöjä.

Tunnetuin alkuperäiskansoja koskeva dokumentti on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus vuodelta
1989. Sopimuksesta käytetään usein lyhennettyä muotoa ILO 169 -sopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertaista kohtelua
sekä estää kansojen katoaminen esimerkiksi sulauttamalla valtaväestöön.

Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta saamelaisten vaatimuksista huolimatta, vaikka aiheesta on keskusteltu eduskunnassa jo yli 25 vuotta.  Norja ratifioi
sopimuksen tuoreeltaan ensimmäisenä valtiona vuonna 1990.  Sopimuksen ratifioiminen on yksi saamelaiskiistan keskiössä olevista aiheista. Sopimuksesta
Suomessa käytävää keskustelua esitellään teoksessa perinpohjaisesti.

Lehtolan mukaan ei-saamelaiset suomalaiset suhtautuvat aina eduskuntaa myöten holhoavasti saamelaisiin. Saamelaiset eivät saa Suomessa päättää itseään koskevista
asioista eivätkä edes sen määrittelystä, kuka on saamelainen. Lehtola esittelee saamelaisten näkökulmia ja vastaa kohta kohdalta saamelaisten oikeuksia
vastustavien tahojen väittämiin. Samalla hän kertoo saamelaiskäräjien toiminnasta, historiasta, kehittymisestä sekä sen kohtaamasta vastustuksesta. Kirjassa tuodaan
esiin myös saamelaisyhteisön sisäisiä riitoja.

Saamelaisten lisääntyneitä oikeuksia nousi vastustamaan ”uuslappalaisiksi” itseään nimittävä liike 1990-luvulla. Samaan aikaan konservatiivinen oikeisto ja populismi
nousivat Euroopan poliittiselle kartalle. Populistiset ja rasistiset väittämät ovat hämärtäneet saamelaisia koskevaa keskustelua, joka on osaltaan lisännyt heihin
kohdistuvaa rasismia. Suoma Sámi Nuorat (Suomen saamelaisnuoret) on ottanut tämän takia toiminnassaan kantaa saamelaisiin kohdistuvaa rasismia vastaan.

Into -kustantamon kirjojen heikko kohta on paikoin ollut puutteellinen toimitustyö. Tämän kirjan kohdalla virheitä on jäänyt tekstiin vähemmän, mikä sujuvoittaa
lukukokemusta. Saamelaiskiistaa olisi voinut lyhentää poistamalla toistoa, mutta kertaus myös helpottaa saamelaisia koskevan keskustelun ymmärtämistä. Teos
ansaitsee erityismaininnan hienosta kuvituksesta, joka koostuu taiteilijaryhmä Suohpanterrorin teoksista.

Juho Narsakka

Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista. Into 2015, 307 sivua.