Pääkirjoitus: Kaikuja 30-luvulta

Nationalistinen ajattelu ei välttämättä ole pelkästään negatiivinen asia, vaikka tässä lehdessä tuohon ajatusmalliin suhtaudutaankin kriittisellä otteella. Nationalistinen,
kansallismielinen ajattelu on kansakuntien historiassa monesti toiminut ihmisiä yhdistävänä tekijänä taistelussa sortoa ja riistoa vastaan.

Tänä päivänä Skotlannin nationalistinen liike tai kurdien rauhanomaiseen rinnakkaiseloon perustuvat itsehallintopyrkimykset ovat kovin erilaisia liikkeitä kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa fasismin ja kansallissosialismin perinnettä ja retoriikkaa jatkavat radikaalioikeistolaiset järjestöt ja puolueet.

Nationalismi muuttuu herkästi kansalliskiihkoksi. Silloin ei kysymys enää ole paremman tulevaisuuden ja toivon rakentamisesta jonkin alueen ihmisille, vaan keinotekoisten vastakkainasettelujen ja eripuran luomisesta yksilöiden ja ihmisryhmien välille. Rasismilla ei rakenneta yhtään mitään.

Historia ei toista itseään. Silti nykyisessä yhteiskunnallisessa kehityksessä on nähtävissä samankaltaisia piirteitä kuin 1930-luvulla. Oikeistopopulistit käyttävät härskisti hyväkseen pitkään jatkuneen taloudellisen taantuman mukanaan tuomaa epävarmuuden tunnetta tulevasta. Ne tarjoavat näennäisen helppoja ratkaisuja
ongelmakysymyksiin.

Yksilöiden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioittaminen on äärinationalistisessa ajattelussa mahdotonta. Syylliset löydetään taloudelliseen tilanteeseen, työttömyyteen, omaan pahaan oloon, jalkapallojoukkueen menestymättömyyteen ja milloin mihinkin asiaan. Vähemmistöt ovat tulilinjalla, jokainen vuorollaan.

Muualta muuttaneet, ihonväriltään valtaväestöstä poikkeavat, vähemmistöuskontojen edustajat, seksuaalivähemmistöt, sukupuolivähemmistöt, vasemmistolaiset, maltilliset porvarit, kulttuuriväki, joukkotiedotusvälineet, vammaiset, vasenkätiset, kasvissyöjät, punatukkaiset, liian lihavat, liian laihat...Lista on loputon, sillä aina on löydettävissä
uusi syntipukki eliminoitavaksi.

Jos radikaalioikeistoa ei pystytä pysäyttämään, jossakin vaiheessa jokainen meistä löytää itsensä syyllisiksi nimettyjen joukosta.

Jussi Hermaja