Kommentti: Aseistakieltäytyminen on isänmaallista

Minä olen suomalainen ja tunnen itseni suomalaiseksi. Olen syntynyt Suomessa ja elänyt suomalaisessa kulttuurissa elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta.
Kymmenen vuoden ulkomailla asumisen aikana ymmärrykseni suomalaisesta identiteetistäni selkiytyi ja opin olemaan siitä ja taustani jopa ylpeä.

En silti tarkoita, että suomalainen kultturi tai Suomi olisivat sen parempia kuin muut kulttuurialueet ja maat. Jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Suomessa,
isänmaassani, tunnen olevani kuin kala vedessä. Suomalainen mielenmaisema puhumattakaan luontomaisemista ovat osa minua.

Radikaali oikeisto on pyrkinyt omimaan itselleen ja poliittisille päämäärilleen Suomen lipun ja vaakunan lisäksi muitakin kansakuntamme ja kulttuurialuemme tunnuksia.
Isänmaa -sanallakin alkaa olla sellainen kaiku, ettei sanan käyttäminen tunnu heti luontevalta kaltaisilleni ihmisille, jotka ajattelevat itsensä enemmän
maailmankansalaisiksi ja internationalisteiksi.

Sanoilla ja sillä, kuka niiden sisällön määrittää on oma merkityksensä poliittisessa diskurssissa.
Felix Iversenin viereisessä artikkelissa esittelemät ajatukset isänmaallisuuden sisällön
määrittelemisestä rauhanliikkeen näkökulmasta ovat taas ajankohtaistuneet.

Meidän tulee voida sanoa: Kieltäydy aseista, sillä se on isänmaallinen teko

Jussi Hermaja