Kolumni: Väkivallan ikuinen ongelma

Pitkän linjan kansalaisaktivisti, tutkija Olli Tammilehto oli paikalla Pyhäjoella Reclaim
the Cape -leirillä. Hän kirjoitti Maan Ystävien blogissa 11.5.2016 näkemästään ja
kokemastaan nän:

”En puhunut aktivisteille kivien heittämisestä poliiseja ja toimittajia päin. Mutta myös
tämä voisi tapahtua liikkeeseen soluttautuneen provokaattorin yllytyksestä. Tuskinpa
tällaistakaan yllytystä on esiintynyt. Tämän mahdollisuuden olemassaolo kuvaa vain
sitä, miten tiettyjä keinoja valitsemalla aktivisti voi pelata vastapuolen pussiin. 

Kivien heittäminen on jo ehtinyt hajottaa monia yhteistyökuvioita ja heikentää
ydinvoimanvastaista liikettä. Ja tämä tapahtuu hetkellä, jolloin nimenomaan Pyhäjoen
ydinvoimalan passiivinen – ja mahdollisesti aktiiviseksi muutettavissa oleva –
vastustus on valtavan laajaa.

Tietenkin Raahen poliisi on käyttäytynyt julmasti ja törkeästi kiinniotettuja kohtaan,
tietenkin Suomen valtion harjoittama väkivalta väkivallattomia ihmisiä kohtaan on
epäoikeutettua, tietenkin väkivaltamonopolin antaminen joidenkin byrokraattien ja
poliitikkojen käsikassaraksi on sietämätöntä ja tietenkin poliisin harjoittama
ydinvoima- ynnä muiden yhtiöiden megaväkivallan suojelu on täysin väärin.

Mutta tästä ei seuraa aktivistien harjoittaman väkivallan taktista mielekkyyttä saatikka
sitten sen yleistä hyväksyttävyyttä."

Aseistakieltäytyjäliitto vastustaa Pyhäjoen voimalaa ja Venäjän ydinasevalmistaja
Rosatomin kanssa tehtävää yhteistyötä. Liittoa oli pyydetty kyseisen leirin
kanssajärjestäjäksi. Hallitus kuitekin päätti olla sekaantumatta leirin järjestämiseen,
koska sen sitoutumisesta väkivallattomuuteen ei saatu riittäviä takeita.

Valitettavasti varovainen suhtautuminen oli jälkeenpäinkin todettuna oikea ratkaisu.

Väkivalta on rajaton luonnonvara, toisin kuin vaikkapa puhdas vesi.
Väkivallan käyttäminen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on lyhytnäköistä.

Pyhäjoenkin tapauksessa väkivallasta pidättäytyminen, selkeä ja johdonmukainen
kansalaistottelemattomuus olisi tuonut takuuvarmasti paremman tuloksen kuin
primitiivinen reagointi.

Jotkut aktivistit syyttävät kärkkäästi valtamediaa puolueellisesta uutisoinnista. Media
ei kuitenkaan ole mikään monoliitti, mihin ei voi vaikuttaa. Markkinataloudessa se
kumartaa pakostakin säännöllisesti yleisen mielipiteen suuntaan, ainakin ajoittain.

Jos Pyhäjoen väkivalta olisi ollut täysin yksipuolista poliisiväkivaltaa, ei pelkästâän
ydinvoimavastainen liike olisi vahvistunut, vaan mahdollisesti myös valtion
väkivaltakoneiston kasvavaa itseluottamusta, lisärahoitusta ja liipasinherkkyyttä olisi
päästy ruotimaan laajemminkin.

Väkivalta synnyttää aina lisää väkivaltaa. Kierre on loputon.

Kysymys on siitä, haluammeko yhteiskunnan, jossa väkivalta on ensisijainen
konfliktinratkaisukeino? Onneen ei ole oikotietä.

Sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki ongelmat on ratkaistu, ei voida koskaan saavuttaa
väkivallan keinoin.

Jussi Hermaja
Antimilitaristin päätoimittaja