Voiko täydennyspalvelusvelvollisuudesta päästä sakolla?

Siviilipalveluslaissa on säädetty armeijan reservistä kieltäytyville velvollisuus suorittaa täydennyspalvelusta. Sen suorittaminen takaa vapautuksen sotilaallisista tehtävistä
sodan ja kriisin oloissa. Entä jos täydennyspalvelusvelvollinen haluaa kuitenkin
kieltäytyä myös tästä palvelusmuodosta?

Siviilipalveluslaissa täydennyspalvelusta kieltäytymisestä on säädetty
sakkorangaistus. Rangaistukset lienevät olleet 10-15 päiväsakon luokkaa.

Reservin totaalikieltäytyjän asemassa on yksi heikkous asevelvollisuudesta tai
siviilipalveluksesta kieltäytyviin verrattuna: suoritettu rangaistus ei lopeta
palvelusvelvollisuutta. Heidät on voitu kutsua uudelleen palvelukseen ja näihin
aikoihin saakka heidät on myös voitu tuomita uuteen rangaistukseen.

Euroopan ihmisoikeussopimus ja Suomen rikoslaki sisältävät ne bis in idem -periaatteen: ketään ei saa syyttää eikä tuomita rangaistukseen rikoksesta, josta
hänet on lainvoimaisesti tuomittu. Silloin voi tulla ratkaistavaksi, onko teon
uusiutuessa kysymyksessä sama vai eri teko.

Esimerkiksi 1992 alkaneesta totaalikieltäytymistään Kaj Raninen sai useita peräkkäisiä
rangaistuksia sotilasrikoksista, jokaisesta kieltäytymisestä erikseen. Näin kävi siitä
huolimatta, että teon vakaumuksellinen motiivi oli muuttumaton. Teot myös
tapahtuivat ajallisesti lähekkäin ja muodostivat jatkumon.

Kieltäytymiset koskivat kaikkea kulloinkin käskytettyä palvelusta ja olivat syytteiden
teonkuvauksien mukaan samankaltaisia. Vasta myöhemmin säädettiin
asevelvollisuudesta kieltäytymisestä vastaavia tapauksia ajatellen.

Siviilipalveluslain ja asevelvollisuuslain rangaistussäännöksissä asia on nyt ratkaistu
niin, että toista samanlaista rikosta ei edes voi tehdä, kun rangaistus on kärsitty.
Vapauttavan tuomion saaneet on tähän asti määrätty uudelleen palvelukseen ja jos he
ovat kieltäytyneet, heitä on rangaistu totaalikieltäytymisestään. Nyt asiantilaan on
kuitenkin tullut muutos.

Korkein oikeus sovelsi ratkaisussaan KKO:2015:82 ne bis in idem -periaatetta niin, että
asevelvollisuudesta kieltäytymisestä vapauttavan tuomion saanutta totaalikieltäytyjää
ei voitu rangaista uudesta kieltäytymisestään.

Tapauksessa oli kyse Jehovan todistajasta, joka oli jättänyt täyttämättä Jehovan
todistajien niin sanottuun vapautuslakiin kuuluvan velvollisuuden hakea lykkäystä ja
oli siten velvollinen saapumaan varusmiespalvelukseen kutsuttaessa, kuten
tapahtuikin. Palveluspaikalla hän kieltäytyi suorittamasta asevelvollisuutta, mutta ei
saanut rangaistusta, koska käräjäoikeus piti uskottavana että hän oli erehtynyt
velvollisuudestaan.

Kun hän oli saanut asevelvollisuuslain mukaisen uuden palvelukseenastumismääräyksen, hän kieltäytyi taas astumasta palvelukseen.
Käynnistyi oikeusprosessi, joka päättyi tuohon mainittuun korkeimman oikeuden
ratkaisuun.

Myös reservinkieltäytyjä voi lainvoimaisen sakkotuomion jälkeen saada uuden kutsun
täydennyspalvelukseen, eikä se riipu siitä, onko rangaistus kärsitty. Korkeimman
oikeuden ennakkopäätöksenä julkaisemasta ratkaisusta voi kuitenkin päätellä, että
täydennyspalvelusvelvollista ei voi rangaista toistamiseen palveluksesta
kieltäytymisen vuoksi.

Reservin totaalikieltäytyjä voi siis korvata palvelusvelvollisuutensa yhdellä
sakkorangaistuksella samaan tapaan kuin siviilipalveluksesta tai asevelvollisuudesta
kieltäytyvä ja ikään kuin suorittaa palveluksensa loppuun valvontarangaistuksena tai
vankeutena.

Täydennyspalveluksesta kieltäytymisen hintana ei ole vapaus vaan raha ja kriisiajan
riski: hänet saatettaisiin liikekannallepanotilanteessa kutsua vakaumuksen tutkintaan
edellytyksenä sotapalveluksesta vapautumiselle. Rajatapauksiakin voi olla.