Siviilipalvelus ja aseistakieltäytyminen Venäjällä

Antimilitaristi vieraili Venäjällä tutustumassa paikallisiin aseistakieltäytyjäryhmiin ja asevelvollisuuden vastustajiin. Tapasimme pietarilaisen ja moskovalaisen aseistakietäytyjäjärjestön aktiiveja. Matka toi muassaan paitsi ensikäden tietoa paikallisista oloista myös uusia ideoita liiton neuvontatyöhön.

Perustiedot ja prosessi

Venäjällä pidetään kutsunnat kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Siviilipalvelukseen haluavan tulee jättää hakemus puoli vuotta ennen kutsuntoja. Hakemuksessa tulee perustella vakaumuksensa. Lopulta vakaumuksentutkintalautakunta päättää hakemuksen hyväksymisestä.  Käytännössä kaikki hakemukset hyväksytään, viime vuonna läpäisyprosentti oli 99.

Eräs Venäjän siviilipalvelusjärjestelmän suurimmista epäkohdista liittyy sivarihakemuksen jättämisen aikarajaan. Todellisuudessa siviilipalvelusvaihtoehdosta tiedottaminen viranomaisten taholta on yhtä heikkoa kuin Suomessa. Kukaan ei tiedä, montako hakemusta jätetään tutkimatta sen vuoksi, että hakemus jätettiin liian myöhään.

Tässä mielessä tilasto sivarihakemusten hyväksymisprosentista ei kerro totuutta siviilipalvelukseen haluavien määrästä. Venäjällä ei myöskään ole mahdollisuutta siirtyä kesken armeijapalveluksen sivariin, kuten Suomessa.

Asepalveluksen pituus on Venäjällä tällä hetkellä 11 kuukautta ja siviilipalveluksen 21 kuukautta. Siviilipalvelus suoritetaan julkisomisteisissa laitoksissa ja instituutioissa, ei kuitenkaan paikallishallinnossa, ainoastaan valtion ja aluehallinnon yksiköissä palveleminen on mahdollista.

Palveluksen ajalta maksetaan yleensä normaalia työehtosopimusten mukaista palkkaa. Pietarilaisessa aseistakieltäytyjien järjestössä työskentelevän Lena Popovkan mielestä joillekin nuorille sivarin käyminen voikin olla henkilökohtaista kasvua ja kehitystä tukeva asia ja mahdollisuus ensimmäiseen työpaikkaan. ”Toisaalta laki ei kiellä maksamasta sivareille minimipalkan alittavaa palkkaa”, sanoo moskovalaisen aseistakieltäytyjien ihmisoikeusjärjestö CAL:n lakimies Arseny Lenisov.

Vuosittain kutsuntoihin määrätään noin puolet miesikäluokasta, 300 000 miestä. Noin 25 prosentille heistä myönnetään vapautus terveydellisin perustein. Tällä hetkellä alle yksi prosentti käy siviilipalveluksen.  Silti Venäjällä arviolta vain 10 prosenttia koko 600 000 miesikäluokasta lopulta käy armeijan. Terveyden perusteella vapautettujen ja siviilipalvelukseen hyväksyttyjen jälkeen ylijäämä pakoilee palvelusta eläen viranomaisten ulottumattomissa. 27 vuotta täytettyään henkilöä ei enää voida kutsua palvelukseen.

Rahalla saa ja metrolla pääsee – kasarmille

Venäjällä kaikki on mahdollista: viralliset vapautuspaperit terveyden perusteella tai dokumentin, joka todistaa henkilön jo suorittaneen armeijan tai siviilipalveluksen voi hankkia helposti, jos on varaa. Pietarissa sopivan dokumentin hinta vastaa tällä hetkellä  4-5 kuukauden keskipalkkaa.

Harva oikeasti haluaa armeijaan. Venäjä sotii jatkuvasti Tsetseniassa, Ukrainassa ja Lähi-idässä. Myös varusmiehiä lähetetään rintamalle. Armeijan käyvästä ikäluokan kymmenyksestä valtaosa on kotoisin Venäjän laajalta maaseudulta.

Yhä väheneviä uramahdollisuuksia tarjoavassa periferiassa armeija näyttää monessa tapauksessa nuoren silmin mahdollisuudelta saavuttaa jotakin. Kaupungista kotoisin olevista nuorista sitävastoin hyvin harva näkee asepalveluksessa mitään positiivista.

”Venäjä on hyvin militarisoitunut yhteiskunta, jossa monien julkishallinnon ammattien pätevyysvaatimukset sisältävät oletuksen armeijapalvelun suorittamisesta”, muistuttaa Arseny Lenisov.

Armeija on vastannut korkeaan käpykaartilaisprosenttiin ottamalla kutsuntaikäisiä miehiä sattumanvaraisesti kiinni muun muassa Pietarissa metroasemilla. Jos paperit eivät ole olleet kunnossa, on henkilö viety siltä seisomalta armeijan parakkeihin aloittamaan palveluksensa.

Käytäntö ei kuitenkaan ole laillinen, sillä ketään ei voida pakottaa armeijaan ilman palveluskelpoisuuden tutkimista. Moni ei kuitenkaan tunne oikeuksiaan tai uskalla niitä vaatia kapiaisten auktoriteetin vuoksi.

Siviilipalveluksen parannusehdotuksia

Venäjän siviilipalvelusjärjestelmä on kehittynyt huomattavasti 15 vuodessa parempaan suuntaan. Järjestelmässä silti on useita ongelmakohtia, joihin järjestöt kiinnittävät huomiota. Samantapaisia ongelmia on löytynyt  ja vaatimuksia niiden korjaamiseksi on esitetty Euroopan muissa maissa, joissa asevelvollisuutta ja sivarijärjestelmää vielä pidetään yllä.

Tällä hetkellä sivarit määrätään lähes poikkeuksetta palvelemaan kotipaikkansa ulkopuolella. Kyseessä on lakiin kirjattu periaate. Suomessa vastaavaa toteutettiin vielä 1980-luvulla. Jo mainittu puolen vuoden aikaraja sivarihakemuksen jättämiselle on järjestöjen mukaan yksi ongelmallisimmista säännöksistä. Sivarityötehtäviä ei myöskään voi tällä hetkellä valita. Samoin hiertää se, että armeijapalveluksen jo aloittanut ei voi siirtyä sivariin.  Myöskään palkkatasosta ei ole riittävästi säädelty laissa.

Pietarilaisen aseistakietäytyjäyhdisyksen aktiivi Lena Popovka vastaa kysyttäessä asevelvollisuuden tulevaisuudesta: ”Asevelvollisuusjärestelmän olemassololle on vain yksi syy: perinne. Mitään taloudellisia perusteita ylläpitää pakkojärjestelmää ei ole, järjestelmä on yksinkertaisesti täysin hyödytön. Ajattelen, että mitä enemmän nuoria menee siviilipalvelukseen, sitä nopeammin pääsemme eroon asevelvollisuudesta.”

Lue myös artikkeli aseistakieltäytyjien etujärjestöstä: Propagandaa Pietarista ympäri maan