Suomalaista siviilipuolustusjärjestelmää hahmotellaan Facebookissa

Suomen puolustuspoliittisessa keskustelussa toistuvat vuodesta toiseen samat vastakkainasettelut. Liittoutumattomuus vai NATO-jäsenyys? Asevelvollisuus vai palkka-armeija?

Taustalla on usein oletus sotilaallisen maanpuolustuksen välttämättömyydestä ja ensisijaisuudesta. Aseistakieltäytyjäliitto osallistuu keskusteluun usein pienemmän pahan periaatteella: mieluummin vapaaehtoinen kuin pakollinen palvelus.

Sotalaitos on ammattimaistumassa ja asevelvollisuus muuttumassa valikoivammaksi. Rautaan satsataan, ei niin sanottuun elävään voimaan. Reserviä on pienennetty ja eriytetty.

Tämän taustalla on muutos uhkakuvissa: Suomen sotalaitoksen vastattavaksi ei nykykäsityksen mukaan ole tulossa talvisodan mallin mukaista hyökkäystä maan miehittämiseksi. Maalla, merellä ja ilmassa liikkuu Suomen rajojen sisäpuolella sitäkin useammin NATO:n joukkoja ja kalustoa, mikä on herättänyt aiheellista pelkoa Suomen alueen käyttämisestä hyökkäystarkoituksiin kriisitilanteessa.

Uudet tilanteet vaativat vanhojen kysymyksenasettelujen alistamista kriittiseen tarkasteluun, olettamusten purkamista ja uusia ehdotuksia. Suomessa käytiin laajasti siviilivastarintakeskustelua 1968–1974. Aihetta yritettiin viritellä uudelleen euro-ohjusten vastaisen liikkeen aikaan 1980-luvun alussa ja sitä kaivattiin 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä. Vuonna 1998 ilmestyneessä AKL:n pamfletissa ”Katkelmia alistumisesta ja vastarinnasta” on tuolloisen siviilivastarintakeskustelun yhteenvetoa.

Siviilivastarintakeskustelun keskeisenä ongelmana on aiemmin ollut usko aloitteeseen ”ylhäältä”, valtion taholta, kunhan päättäjät on saatu valistetuksi. ”Sosiaalisen puolustuksen” aloite voi edistyä, kehittyä ja saada kannatusta ja lopulta muodostua lujalle pohjalle, vain jos se lähtee ”alhaalta”. Meidän on siis tehtävä se itse.

Puolustuspolitiikan uudet haasteet ja väkivallasta poliittisen muutoksen keinona virinnyt viimeaikainen keskustelu ovat antaneet aiheen Siviilien puolustus -nimisen Facebook-yhteisön perustamiseen. Yhteisön lisäksi on perustettu samanniminen julkinen FB-ryhmä, jossa tutustutaan vallitsevaan puolustusjärjestelmään ja asetetaan kysymyksiä väkivallattoman kansanpuolustuksen laajemmasta näkökulmasta.

Siviilien puolustus -termi ilmaisee, että tarkoitus on (1) kehittää puolustusratkaisu sotilaallisia ja muita väkivaltaisia pakkotoimia (hyökkäys, miehitys, vallankaappaus ym.) vastaan, joka (2) on väestön itse organisoima ja johtama, ja perustuu (3) väkivallattomaan toimintaan, jota myös (4) opiskellaan, tiedotetaan, harjoitellaan ja kehitetään keskustelun kautta.

Siviilivastarinnalla ymmärretään ei-sotilaallista väkivallatonta puolustusta, usein valtiovallan toimesta organisoitua. Sen suhde sotilaalliseen maanpuolustukseen voi olla vastakkainen, vaihtoehtoinen, riippumaton, rinnakkainen tai alisteinen. Erotettava käsitteestä siviilipuolustus, joka tukee sotilaallista maanpuolustusta.

Sosiaalisella puolustuksella ymmärretään yleensä valtiosta riippumatonta, väestön itsensä organisoimaa väkivallatonta puolustusta, jolla voi vastaavasti olla puolustuskysymyksen rajat ylittäviä emansipatorisia, itsehallinnollisia ja vallankumouksellisiakin piirteitä.