Ei militarismille! - Vastatuuli-leirin lennäkki

Ei militarismille!

Monien ihmisten käsitys Suomen armeijasta rakentuu ”maanpuolustuksen” varaan. Todellisuus on kuitenkin nykyään monilta osin toisenlainen. Juuri ennen Pohjois-Karjalassa järjestettävän Wihuri-harjoituksen alkua Skandinavian pohjoisosassa pidettiin ilmasotaharjoitus, johon Suomi osallistui yhdessä useiden NATO:n jäsenmaiden kanssa. Harjoituksen tarkoitus oli ”kehittää kansainvälistä yhteistoimintakykyä ilmaoperaatioissa”.

Kyseessä on vain viimeisin esimerkki 1990-luvulla käynnistyneestä Suomen lähentymisestä maailman voimakkaimman sotakoneiston kanssa. Suomen armeija on yhteensovitettu NATO:n kanssa, yhteiset harjoitukset ovat arkipäivää ja Suomi kykenee osallistumaan yhteisiin sotilasoperaatioihin NATO:n ja sen jäsenmaiden kanssa. Ilman riittävää poliittista tai kansalaiskeskustelua toteutettu NATO-lähentyminen on jo ehtinyt viedä Suomen sodan osapuoleksi Afganistanissa.

Sota Ukrainassa ja sen seurauksena jännittynyt poliittinen tilanne Euroopassa on huolestuttanut monia ihmisiä viime ja tämän vuoden aikana. On itsestään selvää, että Venäjän aggressiivinen ja häikäilemätön sotilaallinen toiminta Ukrainassa on täysin tuomittavaa ja oikeudetonta, eikä palvele pitkällä aikavälillä edes sen omaa etua. Olennaista ei ole kuitenkaan tuomitseminen, vaan tilanteen muuttaminen. Ukrainan tapahtumat eivät ole syntyneet tyhjästä, eivätkä ne merkitse ”voimapolitiikan paluuta” kylmän sodan jälkeiseen maailmaan. Sen sijaan se edustaa jatketta sille voimapolitiikalle, jota edustavat NATO:n laajentuminen 1990-luvulta alkaen sekä useat sen jäsenmaiden käymät sodat: Jugoslavia, Afganistan, Irak, Libya.

Pyrkimys ratkaista konflikteja ja ajaa omia intressejä sotilaallisella väkivallalla luo uusia jännitteitä ja laskee muiden kynnystä käyttää samanlaisia keinoja. Tämän päivän tilanne Euroopassa on valitettava esimerkki myös siitä, kuinka sotilaallinen varustautuminen luo sotilaallista jännitystä. On kuitenkin olemassa vaihtoehto uhkakuvien rakentamiselle ja niiden varalta varustautumiselle: konflikteihin puuttuminen ennen kuin ne muuttuvat sotilaalliseksi väkivallaksi, jännityksen lieventäminen ja luottamuksen rakentaminen. Suurin mahdollisuus lähestymistavan muuttamiseen – ja suurin vastuu siitä – on vahvimmalla osapuolella: NATO:n jäsenmaiden yhteenlasketut sotilasmenot ovat lähes kymmenkertaiset Venäjään verrattuna.

Myöskään läheisessä yhteistyössä NATO:n kanssa toimiva, lukuisille yhteiskunnan sektoreille kohdistettavista rajuista leikkauksista huolimatta varustelumenojaan kasvattava Suomi ei ole sivullinen. Touko- ja kesäkuussa 2015 Suomessa järjestettävät sotaharjoitukset eivät lievennä jännitystä tai auta luottamuksen rakentamisessa.

Paitsi tuhoisaa, sotilaalliseen väkivaltaan turvautuminen on myös järjettömän kallista. Vuonna 2014 maailman hallituksen käyttivät asevarusteluun yhteensä 1800 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttaminen maksaisi noin kymmenesosan tästä. Kannattaa ehkä myös miettiä, onko ilmastonmuutoksen ja muiden suurten ongelmien edessä olevalla ihmiskunnalla enää mahdollisuutta käyttää voimavarojaan asevarusteluun.


Loppu asevelvollisuudelle!

Toukokuussa armeija lähetti paljon huomiota saaneen reserviläiskirjeen noin 900 000 armeijan käyneelle suomalaiselle. Armeijan sodanaikaiseen vahvuuteen kuuluu kuitenkin vain 230 000 sotilasta, toisin sanoen kolmelle neljästä reserviläisestä ei ole tehtävää armeijassa sodan aikana. Sotilaiden liikakouluttaminen merkitsee yhteiskunnan voimavarojen tuhlaamista sekä suoraan siitä aiheutuvien kustannusten että välillisesti koulutuksen kohteeksi joutuville aiheutuvien ansionmenetysten ja opintojen viivästymisen johdosta.

Ongelma olisi ratkaistavissa helposti: luopumalla nuorten miesten enemmistön sotilaalliseen kouluttamiseen perustuvasta asevelvollisuudesta ja korvaamalla se vapaaehtoisuuteen perustuvalla järjestelmällä. Samalla päästäisiin asevelvollisuuden aiheuttamista ihmisoikeusongelmista, joita Suomen valtio ei ole kyennyt korjaamaan YK:n vaatimuksista huolimatta: kestoltaan rangaistuksen luontoinen siviilipalvelus ja totaalikieltäytyjien vapausrangaistukset lakkaisivat vapaaehtoisuuden myötä.

Vastatuuli-leiri kehottaa kaikkia Wihuri-harjoitukseen osallistuvia asevelvollisia harkitsemaan armeijasta eroamista.


Eroa armeijasta!

Varusmiespalveluksen Suomen armeijassa suorittanut henkilö voi kieltäytyä reservistä hakeutumalla täydennyspalvelukseen. Hakemus hyväksytään automaattisesti, joten käytännössä kyseessä on ilmoitus.

Viime aikoina reservinkieltäytyjien määrä on noussut voimakkaasti. Monet Aseistakieltäytyjäliittoon yhteydessä olleet reservinkieltäytyjät ovat maininneet Ukrainan kriisin, Euroopan jännittyneen tilanteen ja Suomen jatkuvan NATO-lähentymisen kieltäytymisensä perusteeksi.

Sotilaallinen ja poliittinen vastakkainasettelu lisää turvattomuutta, kuten tämän päivän Euroopasta on helppo huomata. Reservinkieltäytyminen merkitsee asettumista sotilaskoneiston ulkopuolelle, se on henkilökohtainen teko rauhan puolesta ja vastalause militarismille ja sen luomalle vastakkainasettelulle.

Reservistä erotaan täyttämällä täydennyspalvelushakemus. Lomake on sama, jolla ilmoittaudutaan siviilipalvelukseen. Täytetty ja allekirjoitettu lomake lähetetään armeijan aluetoimistoon, joka käsittelee hakemuksen. Hakemuksen voi lähettää myös Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen, mutta se hieman viivästyttää asian käsittelyä. 

Hakemus on luonteeltaan ilmoitus, eli se hyväksytään automaattisesti. Kieltäytymistä ei tarvitse erikseen perustella.

Vastatuuli-leiri
Rumo, Valtimo
3.-11.6.2015