Ensimmäinen merkittävä aseistakieltäytymisliike Suomessa nähtiin jo ennen maamme itsenäistymistä, kun vuosina 1901–05 asevelvolliset protestoivat kutsuntalakoilla Suomen kansallisen armeijan sulauttamista Venäjän armeijaan osana Ensimmäiseksi sortokaudeksi kutsuttuja venäläistämistoimia. Laajimmillaan protesti oli vuonna 1902, jolloin kutsunnoista kieltäytyi jopa 58 prosenttia asevelvollisista.

Talvi-ilta taittuu hämärästä pimeydeksi. Helsingin siviilipalvelusmiesasuntolan keittiössä istuu väsyneen näköisiä miehiä. “Raskas työ”, selvittää Heikki Luoma. “Raskas eilinen ilta”, Tuukka Heinonen tarkentaa.

Miehet pohtivat pitkään, kuinka monta asukkia asuntolassa oikein on ja päätyvät lopulta yhdeksään. Kokonaiskuvaa on vaikea saada, kun työajat vaihtelevat ja osa miehistä yöpyy usein tyttöystävien ja kavereiden luona.

Kymmenen sivaria avaa uraa kiusaamista ja väkivaltaa torjuvalle palvelukselle

Mannerheimin metsästysmajalla Lopella nähtiin heinäkuussa erikoisia vieraita kun kymmenen siviilipalvelusmiestä syventyi leiriolosuhteissa viikon ajan nuorisotyöhön ja väkivallan ehkäisyyn. Nuorisotyöjärjestö Non Fighting Generationin (NFG) järjestämä erikoiskoulutus valmensi miehiä Vokt-palvelukseen, jossa sivareita sijoitetaan peruskouluihin ehkäisemään väkivaltaa, kiusaamista, rasismia ja muita ongelmia.

Vokt-kokeilun alkutaipaleella ilmenneet vaikeudet kuvastavat hyvin koko siviilipalvelusjärjestelmän tilaa. Vaikka idea olisi kuinka hyvä ja innostus katossa, on toteuttaminen vaikeaa, kun puitteet, joissa palvelus toteutetaan, ovat romahtamassa niskaan.

Armeija on tunnetusti ahkera järjestämään palveluksessaan olleille urhoille kertausharjoituksia, joissa verestetään miesten koulussa opittuja taitoja. Sen sijaan aseistakieltäytymiseen liittyvien taitojen harjoittelu aktiivisen sivarityön tai lusimisen jälkeen on tähän asti jäänyt pitkälti sodanvastustajien omalle vastuulle.