Puolueet hämmentävät NATO-soppaa ja äänestäjää

Ulko -ja turvallisuuspolitiikka on nousemassa yhdeksi vaaliteemaksi huhtikuun eduskuntavaaleissa.  Keskeinen kysymys on, jatkaako Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Kuluneen vaalikauden aikana useat eduskuntapuolueet ovat muuttaneet suhtautumistaan Suomen NATO-jäsenyyteen joko sanomalla suoraan kannattavansa NATO-jäsenyyttä tai lieventäen jyrkimpiä kantojaan jäsenyyteen.

Selkeimmin NATOon olisivat maatamme viemässä Kokoomus ja RKP, joiden puheenjohtajat pitävät pääministerin ja puolustusministerin salkkuja eivätkä peittele tavoitettaan. Näille puolueille NATOn hehkuttaminen ei ehkä ole niin riskialtista kuin muille: Kokoomuksen on jo pitkään tiedetty olevan jäsenyyden kannalla ja RKP:n äänestäjäkunnalle tärkeintä on ruotsin kielen aseman turvaaminen, muusta politiikasta viis. RKP ei virallisesti puolueena esitä NATOon liittymistä.

Kristillisdemokraattien ympäripyöreä turvallisuuspoliittinen ohjelmalinjaus jättää RKP:n tavoin selvästi oven auki NATOlle, vaikka kirjausta jäsenyyden hakemisesta ei senkään ohjelmissa ole.

Keskustapuolue on jo viime vaalien alla kääntynyt NATO-option kannalle. Puolue ei nytkään halua sulkea pois NATO-jäsenyyden hakemista seuraavalla vaalikaudella. Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on antanut lausuntoja, että ”jäsenyyden hakeminen ei ole ajankohtaista”, mutta on kuitenkin kannattanut kokoomuksen ehdotusta jäsenyyden vaikutusten uudesta selvittämisestä.

SDP ”ei halua muuttaa Suomen nykyistä turvallisuuspoliittista linjaa” eduskuntavaaliohjelmansa mukaan.  Puolue ei kuitenkaan sulje jäsenyyttä pois. SDP:een mahtuu NATO-jäsenyyttä avoimesti kannattavia poliitikkoja yllättävän paljon, kuten Liisa Jaakosaari ja Mikael Jungner. Tähän asti suurinta ääntä puolueessa on silti pitänyt NATOon kriittisesti suhtautuva ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Perussuomalaisten mielestä ”liittoutumattomuuden muuttamiselle tulee olla painavat syyt.” Puolueen turvallisuuspolitiikan johtohenkilöt ovat kuitenkin lieventäneet suhtautumistaan jäsenyyteen, erityisesti puoluetta edustava eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö on sanavalinnoillaan antanut ymmärtää NATO-jäsenyyden olevan harkinnassa.

Useat Vihreän liiton näkyvistä puolueensisäisistä auktoriteeteista ovat tehneet hyvin NATO-myönteisiksi tulkittavia ulostuloja, kärjessä Heidi Hautala, Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara. Lisäksi vihreiden puoluekokous jätti auki mahdollisuuden jäsenyyden hakemiselle tulevalla vaalikaudella.

Vasemmistoliitto asettuu eduskuntapuolueista yksin yksiselitteisesti vastustamaan NATO-jäsenyyttä. Puolueen mukaan jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta, itsenäistä päätösvaltaa sekä mahdollisuuksia toimia kansainvälisen rauhan rakenteiden vahvistamiseksi.

Kaikkien NATO-myönteisten ja jäsenyyttä jollakin tasolla mahdollisena pitävien puolueiden NATO-optioihin sisältyy maininta kansanäänestyksestä tai kansan tahdon noudattamisesta kun jäsenyydestä päätetään.

Kansaa edustaa perustuslain mukaan Suomessa eduskunta. Kansanäänestystä ei olla Suomessa ennenkään vaalilupauksista huolimatta pidetty, jos on ollut vaara että äänestäjät toimisivat poliittisen eliitin tahdon vastaisesti, kuten euroon siirtymisen yhteydessä hyvin muistamme.

Lisäksi äänestäjän kuluttajansuojaa kalvaa, että nekin puolueet jotka sanovat suhtautuvansa kriittisesti jäsenyyteen, eivät koe Suomen nykyistä NATO-yhteistyötä milläänlailla ongelmana, vaan päivastoin haluavat jopa syventää suhdetta entisestään. Herääkin epäilys, että poliittisen eliitin piirissä on syntymässä tai syntynyt yhteisymmärrys ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusratkaisusta, joka ei noudata äänestäjien toiveita. Konkreettisena osoituksena tästä on viime syksynä allekirjoitettu nk. isäntämaasopimus NATO:n ja Suomen välillä. Sopimuksen avulla voidaan ripeässsä aikataulussa tuoda maahamme NATO-maiden joukkoja, jos sotilasliitto haluaisi käyttää aluettamme hyökkäystarkoituksiin.

Vain Vasemmistoliitto ja muutamat eduskunnan ulkopuoliset pienpuolueet kuten Itsenäisyyspuolue ja SKP ovat toistaiseksi johdonmukaisesti pysyneet selkeän liittoutumattomuuden linjalla.

 

Mistä keskustellaan?


NATO-keskustelu on ollut enemmänkin juupas-eipäs väittelyä siitä että otetaanko täysjäsenyys

sotilasliitossa ja jos otetaan, niin milloin. Vähemmän on keskusteltu siitä, millä tavalla liittoutuminen vaikuttaisi Suomen turvallisuustilanteeseen, eli lisäisikö se turvallisuutta vai kasvattaisiko se uhkia ja miten jäsenyys vaikuttaisi Suomen kansainväliseen asemaan.

Kokoomus on ehdottanut selvitystä NATO-jäsenyyden vaikutuksista. Jäsenyyden tärkeimmät vaikutukset ovat luettavissa vuoden 2007 erityisestä selonteosta, eivätkä ne ole olennaisesti muuttuneet. Yltiöpositiivinen selonteko kannattaa lukea, vaikka sen kirjoittanutta Suomen tuolloista NATO-suurlähettilästä Antti Sierlaa ei voikaan pitää erityisen puolueettomana kirjoittajatahona, mikä paistaa raportista läpi.
Antimilitaristi konsultoi kaikia puolueita tasapuolisesti -ja ihan ilmaiseksi- listaten tässä Suomen NATO-jäsenyyden jäsenyyden oleellisimmat vaikutukset:

Sotilasmenojen kasvu. Jäsenmailta edellytetään, että kaksi prosenttia kunkin maan laskennallisesta bruttokansantuotteesta käytetään sotilasmenoihin. Tämän lisäksi NATOn tehtäviin lähetettävä henkilöstön kulut ja sota-alueille lähetettävistä joukoista aiheutuvat kulut jäävät kokonaan lähetettävän maan maksettaviksi.

Sitoutuminen puolustamaan muita NATO-maita. NATO-sopimuksen 5. artiklan mukaan aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jotakin NATOn jäsenvaltiota vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan.

NATOn voimapolitiikkaan sitoutuminen. NATOn jäsenenä Suomi on mukana tukemassa sotilasliiton väkivaltaiseen konfliktinratkaisuun perustuvaa politiikkaa ja operaatioita siinäkin tapauksessa, ettei itse lähettäisi paikalle sotilaitaan. Asialla on vaikutusta diplomaattisuhteisiin ja kaupankäyntiin, sillä valtaosa maailman maista ei ole NATOn jäseniä.

Ydinaseiden käytön hyväksyminen hyökkäystarkoituksessa.NATOn sotilasdoktriiniin sisältyy mahdollisuus ydinaseilla tehtävään ensi-iskuun. Suomi ei voisi yksin estää ydinaseen käyttöä eikä näin irtisanoutua olemasta ydinsodan osapuolena. On kyseenalaista, voisiko Suomi edes estää ydinaseiden sijoittamista maahamme.

 

Alla olevat otteet ovat puolueiden
eduskuntavaaliohjelmista tai uusimmista poliittisista ohjelmista

Keskusta ”Suomi kehittää Naton rauhankumppanuutta ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli valtionjohto ja suomalaiset kansanäänestyksen kautta päätyisivät joskus uuteen perusratkaisuun. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa tiivistetään.”
SDP ”Suomen päätökset jäsenyydestä Euroopan unionissa, kumppanuudesta Naton kanssa, lisääntyvästä puolustusyhteistyöstä sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa ja oman puolustuksemme kunnossa pitämisestä ovat kestävä linja.”
Kokoomus ”Selvitetään Nato-jäsenyyden mahdolliset vaikutukset – joko yksin tai yhdessä Ruotsin kanssa.”
Perussuomalaiset ”Puolue kannattaa ensisijaisesti oman puolustuksen saattamista kuntoon ja toissijaisesti NATO-selvityksen tekemistä, jossa ynnätään jäsenyyden hyödyt ja haitat.”
Vasemmistoliitto ”Suomen ei tule hakea eikä valmistella Nato-jäsenyyttä eikä kehittää Nato-suhteita sellaiseksi, että ne käytännössä kytkevät Suomen osaksi Nato-järjestelmiä.”
Vihreät ”Suomi edistää EU:n yhteisen kriisinhallinnan organisointia ja toimintakykyä sekä pyrkii varmistamaan turvallisuutensa liittoutumalla sotilaallisesti lähtökohtaisesti muiden EU-maiden kanssa. Myös puolustusyhteistyötä kehitetään muiden Pohjoismaiden kanssa.”
RKP ”Haluamme, että parlamentaarinen työryhmä analysoi Suomen Nato-jäsenyyden plus- ja miinuspuolet.”
Kristillisdemokraatit ”Suomi panostaa yhteistyöhön Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa sekä NATO-kumppanuuteen.”