Kulutuselektroniikalle tärkeä koltaani ruokkii konfliktia Kongossa

Rauhanaktivisti John Mpaliza päätti lokakuussa 3000 kilometrin vaelluksensa Suomeen. Matkan varrella hän levitti tietoa Kongon demokraattisen tasavallan konfliktista tuhansille eurooppalaisille. Antimilitaristilla oli ilo viettää kolme päivää hänen kintereillään Helsingissä.

”Tietokoneet, matkapuhelimet, pelikonsolit ja muut elektroniset laitteet tarvitsevat energian varastoimiseen koltaania, eli niobiumia ja tantaalia sisältävää malmia, josta suurin osa on peräisin Kongon maaperästä. Kongolaiset eivät hyödy rikkauksistaan, sillä kaivokset ovat terrorilla hallitsevien sotajoukkojen hallinnassa”, John valottaa synnyinmaansa tilannetta.

Ylikansalliset yhtiöt toimivat naapurimaista Ruandasta ja Ugandasta käsin ja kauppaavat kondensaattorit edelleen teknologiayrityksille. Mineraalien ryöstäminen ja konflikti kulkevat siis käsi kädessä ja voisi sanoa että jokaisella eurooppalaisella on pala Kongon sotaa taskussaan”, John jatkaa. Kongon presidentti Joseph Kabila tekee yhteistyötä rikkaudet kauppaavien naapurimaiden kanssa ja ajaa nyt maan perustuslakiin muutosta, joka mahdollistaisi hänen itsevaltiutensa.

John Mpaliza eli onnellisen lapsuuden Kongon itäisessä osassa Kivussa ja muutti 1980-luvun lopulla teekkariopiskelijaksi pääkaupunki Kinshasaan. Nuori idealisti huomattiin kampuksella ja kerran hänet johdatettiin salaiseen metsäkokoontumiseen. Opiskelijoiden maanalaisessa liikkeessä nähtiin silloisen diktaattorin Mobutu Sese Sekon yksipuoluejärjestelmän tukahduttavan kaiken kehityksen. Uutiset perestroikasta ja Berliinin muurin murtumisesta loivat uskoa demokratian mahdollisuudesta myös Kongossa.

Sortoa pakoon

Opiskelijat kirjoittivat sananvapautta vaativia vetoomuksia käsin papereille, jotka kulkivat salassa ihmiseltä toiselle. Toiminnan muuttuessa näkyviksi mielenosoituksiksi Mobutu Sese Seko laittoi armeijansa liikkeelle. Lukuisia opiskelijoita kuoli ja kaikki maan yliopistot suljettiin. John joutui vankilaan, mutta hänen perheensä onnistui vapauttamaan hänet.

Kotimaa täytyi kuitenkin jättää. John päätyi Algerian, Ranskan ja Belgian kautta Italiaan, jossa sai muutamassa vuodessa oleskeluluvan ja lopulta kansalaisuuden. Italiassa John opiskeli it-insinööriksi ja työskenteli ohjelmoijana. Samaan aikaan Kongossa sodittiin verisesti. Virallisesti sota loppui siirtymähallituksen muodostamiseen vuonna 2003, mutta konflikti jatkuu yhä etenkin maan mineraalirikkaassa itäosassa.

Vierailu Kongossa vuonna 2009 muutti Johnin elämän. Lapsuuden turvallinen maisema oli muuttunut maanpäälliseksi helvetiksi. Johnin sisko oli kaapattu, hänen isänsä ja moni hänen serkuistaan ja ystävistään oli tapettu. Arviot konfliktissa kuolleiden lukumäärästä vaihtelevat viiden ja kahdeksan miljoonan välillä. Kokonaisia kyliä teurastetaan viidakkoveitsillä ja raiskaus sodan aseena on käytäntö. Järkytyksestä toinnuttuaan John tunsi tehtäväkseen toimia Kongon auttamiseksi, mutta kotona Italiassa paikallislehdet eivät kiinnostuneet kirjoituksista, joissa kerrottiin kaukaisesta sodasta.

Kävelemällä muutokseen

Pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelaan John tajusi kävelyn voiman. ”Vaeltaminen on ominaista lajillemme, se on myös meditaation muoto ja kiireettömyyden ansiosta tavoittaa lukuisia ihmisiä.” Niinpä John alkoi käyttää omaa kehoaan tiedotuskanavana Kongon kriisille.

Italian Reggio Emiliasta toukokuussa alkanut ja Helsinkiin päättynyt vaellus oli hänen kuudes pitkä kävelymatkansa viiden viime vuoden aikana. Vaeltajaan suhtaudutaan usein myönteisesti ja universaali vieraanvaraisuus on tullut Johnille tutuksi. Mutta niin on tullut myös muukalaisviha. Johnin kertoessa ikävistä kokemuksistaan tuska käväisee hänen kasvoillaan, mutta pian hän keskittyy taas asioiden myönteisiin puoliin.

Ahkeraa lobbausta

Rauhanaktivismissaan John antaa hyvän virtauksen viedä häntä. Hän päätyi Helsingissä sattumalta samaan pöytään Tarja Halosen kanssa ja he keskustelivat pitkään länsimaiden roolista Kongon kriisissä. John kertoi presidentille kuinka Suomi voisi ottaa roolin vastuullisen teknologian edelläkävijämaana.

Rauhanvaellus vaatii intuitiivisuuden lisäksi paljon suunnittelua. Innostavan ja aidon ihmisen ympärille on kasvanut suuri kontaktiverkosto. Tämä taustavoima auttaa tapaamisten järjestämisessä ja tiedotustyössä.

Vuoden 2012 vaellus suuntautui Brysseliin ja Strasbourgiin. John vaati yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa EU:lta toimia konfliktimineraaleja käyttävien yritysten vastuun kasvattamiseksi. Yllättäen, yrityslobbareiden tiukasta vastustuksesta huolimatta, Euroopan parlamentti valmisteli lain, jonka mukaan maahantuojien on selvitettävä käyttämiensä neljän konfliktimineraalin alkuperä. Parlamentin esitys ei ole kuitenkaan vielä lainvoimainen, sillä sen lopullinen muotoilu tehdään komissiossa, jonka jälkeen parlamentin ja jokaisen 28 jäsenmaan on vielä ratifioitava esitys.
 
Ilman kansalaisaktiivisuutta Suomi tuskin allekirjoittaa lakiesitystä. Siksi John järjesti flashmobin Helsingin rautatieasemalla muutaman paikallisen Kongo-aktivistin kanssa. Silmät sidottuina ja syli avoinna hän pyysi suomalaisilta luottamuksenosoituksia halauksina ja tukea Kongolle. Konflikti oli tuttu monelle tempaukseen osallistuneelle, mutta vaikuttamiskeinot olivat hukassa.

John työskentelee taukoamatta. Jos hän ei ole uppoutunut keskusteluun erilaisten ihmisten kanssa kasvotusten, hän vastailee viesteihin tai päivittää Peace Walking Man sivustoaan Facebookissa. Helsingissä viettämänsä viikon aikana John vieraili ulkoministeriössä, yliopistolla ja kansalaisjärjestöissä puhumassa kaivannaisten jäljitettävyyden tärkeydestä rauhan saavuttamiseksi Kongossa.

Toiveikas tulevaisuus

John uskoo teknologiaan. Hän etsii majapaikkansa CouchSurfingista ja suunnistaa perille tavanomaista vastuuntuntoisemman älypuhelimensa karttasovelluksella. Kaikki elektroniikkateollisuuden tuotantovaiheet voisivat hänen mukaansa olla kestäviä ja eettisiä. Ylikansalliset yhtiöt olisi saatava kuriin ja korruptio kitkettävä. Laitteet tulisi valmistaa sellaisiksi, että ne voisi helposti korjata ja lopulta kierrättää tarkasti. Teknologia ei ole hänen mukaansa paha asia, toisin kuin ahne ja lyhytnäköinen voiton tavoittelu.

Kaikkein hedelmällisimmäksi yhteistyöksi vaellukseltaan John nostaa tapaamiset kongolaisyhteisöjen kanssa. Euroopassa maanpaossa eläneet ja opiskelleet kongolaiset järjestäytyvät maan ulkopuolella ja myös paluumuuttoa Kongoon tapahtuu. Afrikka kutsuu myös Johnia. Ensi vuonna hän aikoo kävellä Etelä-Afrikasta Kongoon ja tehdä aktivismiaan lähellä konfliktia: ”On aika kirjoittaa Afrikan oma historia ja etsiä oma lännestä riippumaton afrikkalainen identiteetti.

Esa Noresvuo
Kuvat: Tiia Sainio