Ebola –militarisoitu virus

Maailma terveysjärjestö WHO:n mukaan virukseen on kuollut yhteensä yli 8800 ihmistä Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa. Pahiten epidemiasta kärsineet maat taistelevat jatkuvasti viruksen leviämistä vastaan. Ne ovat lisäksi joutuneet uuden ongelman eteen: Asiantuntijat arvioivat yli miljoonan ihmisen alueella olevan ruoka-avun tarpeessa.

Espanjalainen ekologisten järjestöjen liitto Ecologistas en Acción on sanonut, että Ebola-epidemia on yksi esimerkki finanssimahtien ehdoilla toimivan maailmanjärjestyksen seurauksista. Epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen voimavarojen jakautuminen estää kehitystä useissa maissa. Seurauksena on ollut niiden joutuminen alttiiksi taudeille ja terrorismille.. 

Sotavoimin virusta vastaan

Afrikan mantereella Ebolan leviämiseen on vastattu lähettämällä paikalle aseistettuja joukkoja. Reaktio on esimerkki militaristisesta ideologian mukaan toimimisesta. Militaristisen ideologian mukaan armeija on olennainen osa toimivaa yhteiskuntaa. Samoin militarististen arvojen ja käyttäytymisen korostaminen siviiliyhteiskunnassa omaksuttujen mallien kustannuksella on olennainen osa tätä ideologiaa, joka arvostaa auktoriteettia, kuria, hierarkiaa, tottelevaisuutta, yksituumaisuutta ja ylistää voimankäyttöä konfliktien ratkaisemisessa.

Kuten kansainvälisten suhteiden tutkija, professori Jordi Calvo asian ilmaisee: ”Kriisi alkoi maaliskuussa 2014 ja kansainvälinen terveysjärjestö WHO julisti alueelle hätätilan elokuussa. Koko alueella on ollut vain yksi kansalaisjärjestö, MSF, joka on ottanut vastuulleen 60% Ebola-potilaille varatuista sairaspaikoista. Paikalle tarvittaisiin nelinkertainen määrä voimavaroja nykyiseen verrattuna.”  …Ja paikalle lähetetään sotilaita, joiden tehtäväksi on vieläpä annettu – rakentaminen.

Herää kysymys, ovatko nämä ihmiset, jotka on koulutettu tappamaan, oikeanlaisia henkilöitä olemaan Afrikassa ratkaisemassa syntynyttä kansanterveydellistä hätätilaa? Mitä etuja Yhdysvalloilla on suojeltavanaan Afrikan mantereella? Mikä on Yhdysvaltojen edun mukaista Afrikassa? 

Armeijoiden perustehtävänä  on puolustaa rikkaiden intressejä ja näin ollen myös puolustaa näiden toimia rajoista riippumatta, esimerkiksi tarjoamalla logistista apua luonnonvarojen häikäilemättömälle hyväksikäytölle. Tämä saattaa olla tarpeellista kapitalistisen kehitysmallin ylläpitämiseksi, mutta sivuvaikutuksena se tuhoaa ihmiselämiä ja elämänmahdollisuuksia planeetallamme. Juuri näin on nyt käymässä Afrikan suhteen.

Tällä välin hallitukset uudelleenkohdentavat voimavarojaan pois terveydenhuollosta, koulutuksesta, sosiaalipalveluista ja asumisesta -yksinkertaisesti kaikista ihmisen perustarpeista- osoittaakseen varat asevoimille, joiden toimialaa on laajennettu “humanitaarisilla ulkomaanoperaatioilla”. Näiden  operaatioiden tehtävänä on olla savuverhona peittämässä sitä,  keiden etuja armeijat todellisuudessa palvelevat.

Tilanne, jossa ihmisten todelliseen turvallisuuteen -perustarpeisiin- tarkoitetut varat on ryöstetty asevoimien päämääriä palvelemaan, voi hyvin synnyttää sosiaalisesti räjähdysherkkiä tilanteita. Loogisesti armeija kutsutaan silloin paikalle. Asujaimisto joutuu tällöin rakenteellisen väkivallan kohteeksi, ainoina mahdollisina pelastajinaan asevoimat, jotka olivat alunalkaen syyypäitä tilanteen ongelmien puhkeamiseeen. Sotatalouden näkökulmasta kysymyksessä on win-win tilanne, jossa armeijan rooli on esittää tuhopolttaja-palomiestä humanitaarisuuden kaapuun kietoutuneena.

Siten 3000 sotilaan lähettäminen Ebola-alueelle ei ole mikään ratkaisu ongelmaan, vaan pelkkä propagandayritys Yhdysvalloilta, joka investoi suunnattomia summia asevoimiinsa, muttei osaa muulla tavoin ratkaista syntyviä koflikteja ja hätätilanteita. Ei ole tarkoituksenmukaista lähettää aseellisia joukkoja torjumaan epidemiaa: viruksen saastuttamilla alueilla tarvitaan hoitohenkilöstöä ja muita resursseja joilla epidemia voidaan kukistaa. Aseet ja armeijat eivät ole niinkään tarpeen.

Väkivallan hinta

Obama lähetti aseelliset joukot alueelle omien sanojensa mukaan “hävittämään Ebola ja rakentamaan tiloja sairaiden hoitoa varten.” Asevoimien käyttäminen on taloudellisesti kalliimpaa ja kestämätöntä, lisää, yhteiskunnan militarisaatiota ja legitimisoi asevoimia. Tämä luo kulttuuria, jossa väkivalta nähdään konfliktinratkaisukeinona ja joka poliittisesti kääntää huomion pois todellisista ongelmista, joita ratkaisemaan asevoimat alunperin tuotiin paikalle.

Epäoikeudenmukaisuus ja rakenteellinen väkivalta ovat niitä todellisia ongelmia. Tuloksena tapahtumaketjusta on lisää kurjuutta ja sortoa, vähemmän läpinäkyvyyttä, lisää rahaa sotatalouteen sekä väkivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen järjestyksen säilyttäminen.

Antimilitarististen ja väkivallan vastaisten järjestöjen on puolustettava toisenlaista tapaa tehdä politiikkaa, uudenlaista ajatusmallia turvallisuudesta ja vastattava erityisesti Ebola-epidemian kaltaisiin hätätilanteisiin kun kyse on kansainvälisen solidaarisuden kohdentamisesta. Aseelliselle väliintulolle ei pidä antaa tilaa kun ihmisten terveys ja tautien leviäminen on kyseessä. Meidän on jatkettava vaatimuksia sotilastukikohtien sulkemiseksi kotimaissamme ja edistettävä väkivallattomien konfliktinratkaisumenetelmien käyttääonottoa. Rakenteelliselle väkivallalle on saatava loppu. Tämä olkoon meidän maailmansotamme.

Ebola on vain tekosyy Afrikan militarisoinnin jatkamiselle ja joukkojen lähettämiselle turvaamaan alueita joissa on paljon luonnonvarateollisuutta ja puolustamaan rikkaiden etuoikeuksia alueiden väestön elintason, jopa eloonjäännin kustannuksella. Militarisaatio on Ebolaakin tuhoisampi virus. Rokottakaamme itsemme valheita vastaan ja paljastakaamme totuus.

Koldobi Velasco
Käännös: Jussi Hermaja

War Resisters' International: The Broken Rifle, December 2014, No. 101